Paras italianopettajani Leena toisteli tuota lausetta silloin tällöin. Älä koskaan luovuta. Nyt se sopi otsikoksi tähän tarinaan. Minun piti tehdä tämä postaus jo muutama viikko sitten ja sekin liittyy tähän tarinaan. Tarina alkaa tarpeesta saada talolle laajakaistan. Meitä on talolla useampia, suomalaiset liittymät lainaverkoissaan toimivat kovin vaihtelevasti ja EU-data on kuitenkin rajallista. Niinpä tilasin liittymän. Vodafonen liittymän saa tilattua kätevästi ihan netistä.

Luku 1. Laajakaistan tilaaminen. Meillä on valokuidun laatikko talon nurkalla, joten ajattelin näppärästi tehdä tilauksen Vodafonen sivulla. Tässä vaiheessa olemme kesäkuun 12. päivässä. Alku sujui ihan hyvin. Avanti! Viimeisessä kohdassa tilauksessa pyydetään puhelinnumeroa. Yritin tarjota omaani, mutta sivu herjasi sitä, eikä päästänyt eteenpäin. Suomalainen numero ei päästänyt tilauksessa eteenpäin.

Luku 2. Tarvitsen italialaisen puhelinnumeron. Etsin mapsista lähellä olevia Vodafonen toimipisteitä, joita löytyi lähietäisyydeltä kaksi. Suunnistin niistä toiseen, eli Serravalleen. Liike on puhelinliike, jossa hoidetaan myös eri operaattoreiden liittymäasioita. Ystävällinen nainen yritti auttaa minua ja aloitti ensin puhelinliittymän tilaamisella, jonka jälkeen oli tarkoitus jatkaa nettiliittymään. Syöttäessään tietojani tietokoneelle, tuli ensin eteen ongelma suomalaisen puhelinnumeron kanssa, sen jälkeen sähköpostini kanssa. Nainen soitti muutaman kerran esimiehelleen, joka oli ensin tulossa liikkeeseen, mutta sitten jostain, minulle hämäräksi jääneestä syystä, ei tullutkaan. Lopulta nainen pyysi minulta puhelinnumeroani ja lupasi lähettää minulle viestiä WhatsAppilla, kun ongelma on selvinnyt. Odottelin viikon loppuun, mutta viestiä ei tullut. Nainen oli ohimennen maininnut, että voisin käyttää tilaukseen jonkun tutun numeroa.

Luku 3. Uusi tilaus. Juhannuksen jälkeisellä viikolla pyysin saada käyttää naapurini Ramonan numeroa nettiliittymän tilauksessa. Se oli hänelle ok ja sain tilauksen tehtyä. Sain myös tässä vaiheessa tilattua asentajan lauantaiksi 27. 6. Sivujuonteena tässä välissä mainitsen, että vaikka kehun naapureilleni, miten Suomessa kaikki aina sujuu, käytin aikaani myös suomalaisen liittymäni kanssa. Olin päivittänyt liittymäni ja aiemmin olin aina nähnyt EU-datan määrän ja käytön Oma Puuttuvapossessiivisuffiksissani, ja nyt en enää sitä pystynyt näkemään. Lähestyin ensin asiakaspalvelua s-postilla, johon sain vastauksen, että tosiaan, nyt on joku vika, mutta ei huolta, saan tekstiviestin, kun EU-data on käytetty! Harvoin mikään viesti on herättänyt samanlaista hilpeyden ja raivon yhdistelmää. Soittelin ja viestittelin, mutta ongelma pysyy. Mutta se siitä, se on eri tarina. Tämä kuitenkin sai minut kaipaamaan laajakaistaa entistä enemmän.

Luku 4. Pettymys ja uusi yritys. Lauantai tuli, vaan ei teknikko. Ramona oli välittänyt minulle ison kasan viestejä ja varmistuksia. Hänelle oli myös soitettu oudosta numerosta, jonka hän oli missannut, jossa ehkä teknikon tulo olisi peruttu. Naapuri kysyi sunnuntaina, kävikö asentaja ja kun vastasin, että ei, hän katseli taivaalle ja sanoi ”Italia”.

Lähdin sunnuntaina pienelle lomalle Reccoon, koska niiksi päiviksi oli luvattu lähemmäs neljäkymmentä astetta. Rannikolla lämpötila oli vähän matalampi, mutta meren kosteus sai sen tuntumaan kuumemmalta. Nautin siis hiekkarannasta ja merestä sekä etenkin ilmastoidusta huoneesta. Junamatkailu oli myös hauskaa. Junat ovat kuitenkin aika täysiä ja etenkin nuoriso varailee junan penkkejä laukuillaan, mikä on minusta vähän ärsyttävää, mutta etikettiin kuuluu pyytää paikkaa sitä tarvitessaan ja laukku siirtyy pois.

Luku 5. Käynti seuraavassa liikkeessä. Matkan jälkeen kokeilin onneani Arquatan puhelinliikkeessä. Naapurit olivat viikon reissussa ja selitin tällä kertaa miespuoliselle asiakaspalvelijalle, että tarvitsisin asentajan, eikä minulla ole italialaista liittymää. Mies lupasi ottaa yhteyttä Vodafoneen ja että heiltä tulisi sitten sähköposti asentajan varaamiseksi. Arvatkaapa tuliko? Ei. Mietin erilaisia vaihtoehtoja. Yritin tilata mobiililiittymän netistä. Ei voi, koska pitää olla italialainen numero. Yritin soittaa kolmeen Vodafonen asiakaspalvelunumeroon. Ainoastaan yhteen pystyi soittamaan suomalaisesta numerosta. Vastaajana oli automaatti, joka ensin kysyi, soitanko mobiililiittymästä vai kiinteästä numerosta. Se ymmärsi kolmannella kerralla, että mobiilista. Sen jälkeen se pyysi luettelemaan numeron ja kertoi sitten, ettei tunnista numeroa Vodafonen liittymäksi. Se siitä sitten. Ja voitte arvata voiko Vodafonelle lähettää sähköpostia tai wa-viestiä ilman heidän liittymäänsä.

Luku 6. Vodafonen oma liike. Nyt ollaan siis heinäkuun 6. päivässä. Etsin Vodafonen ihan oman liikkeen. Kaksi liikettä on melkein yhtä lähellä, mutta eri suunnissa, Genova ja Tortona. Valitsin vaihteen vuoksi Tortonan. Olen muuten valinnut mapsin navigointiin ”Vältä tietulleja”, koska minulla ei ole kiire ja pikkuteitä on mukava ajella. Yritän maadoittaa itseäni tekemällä myös siirtymistä elämyksiä, eikä pelkästään johonkin pääsemistä. Mieliala oli ihan hyvä Tortonassa, en kuitenkaan ihan uskaltanut vielä uskoa onnelliseen lopputulokseen.

Myös Vodafonen liikkeessä oli ensin pieniä ongelmia, enkä saanut sähköpostivarmistuksia. Ystävällinen nuori nainen kuitenkin hoiti asiani sinnikkäästi. Sain ensin mobiililiittymän kahdeksi kuukaudeksi ilmaiseksi. Sen jälkeen hän muutti numeroni Vodafonelle ja tarjosi tarjousta sähkösopimukseeni. Juu, tämä oli minulle pieni yllätys, koska nämä firmat eivät sinällään liity toisiinsa. Kaikki järjestyi. Sain linkin, jolla voin varata asentajan, siihen väliin pystyin huoletta käyttämään italialaista liittymääni ja kaiken päälle saimme 200€/vuodessa alennusta sähköstä. Aika hyvä. Kun mainitsin tästä naapurilleni, hän nauroi. Hän muisteli, että hänen miehensäkin joutui asioimaan netin vuoksi kolmesti ja sai hyvitykseksi puheaikaa. Hän toisti taas: ”Italia. Aina Italia. Joka ikinen asia on aina niin vaikea, mutta jotenkin kuitenkin lopulta hoituu.”

Luku 7. Asentaja! Olin varannut asentajan täksi päiväksi klo 14.30. Tätä ennen olin saanut kolme tekstiviestimuistutusta, yhden sähköpostiviestin sekä torstai-iltana vielä puhelun, jossa varmistettiin, että tapaaminen tänään on ok. Klo 11.00 soi ovikello. Ajat eivät ole niin kovin tärkeitä, joskaan meilläpäin ei olla yleensä myöhässä. Oven takana seisoi asentaja, joka hyvin italialaiseen, varovaiseen tapaan kysyi, voiko nyt asentaa, voiko tulla sisälle, käykö tämä? Kokemukseni Pohjois-Italialaisista on, että he ovat ystävällisiä ja kertovat mielellään omista asioistaan ja saattavat olla uteliaita siitä, mistä olen, miksi olen ja mitä mieltä olen. Useimmiten he eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita sen syvällisemmin vaikkapa Suomesta tai suomalaisuudesta, tai edes minusta ylipäätään. Varmasti syvemmissä ystävyyssuhteissa asia on toisin, mutta tämä on kokemukseni päivittäisistä kohtaamisista. Tämän päiväinen asentaja oli aivan toisenlainen. Melkein heti hän kysyi mistä olen ja miksi olen Italiassa, mutta vähitellen hän haastatteli kaikesta muustakin. Kun kerron olevani opettaja, usein kysytään, että olenko kielten opettaja, koska puhun italiaa. Tänään asentajaa kuunteli myös Suomen koulusta ja siitä, että minun italiallani ei voi opettaa, vaan Suomessa, toisin kuin Italiassa, opettetava kieli pitää todella osata. Hän kyseli myös lapsistani ja olenko naimisissa…Siinä tehdessään töitä hän kysyi, voisinko antaa hänelle englannin tunteja ja pyysi myös numeroani. Yritin opettaa hänelle siinä samalla muutamia fraaseja englanniksi, ehkä jatkamme myöhemmin netin kautta. Italian ja englannin keskustelutunnit, siinä voisi olla myös ideaa. Täällä ei koskaan tiedä, mitä juuri sinä päivänä tulee kohtaamaan ja se tuo oman lisänsä tähän Italian kiehtovuuteen.

Asentajan lähtiessä naapuritkin tuulettivat. Herra ei tosi ollut ihan tyytyväinen asentajan tekemiin ratkaisuihin ja tutki johdon sisäänmenoaukkoa pudistellen päätään. Netti toimii kuitenkin nyt ja se on tärkeintä. Tästä tarinasta tuli aika pitkä, joten teen kesän remonteista erillisen postauksen. Yksin ollessa olen ollut remontoinnin suhteen aika tehokas, mutta huomenna alkaa erilainen loma, kun alan saada tänne perhettä vähän kerrallaan. Non vedo l’ora!