Pudotettuani tyttäreni Suomen konetta odottamaan Linaten kentälle, jatkoin matkaani Malpensaan päämääränäni Palermo. Luulen, että suurin osa kanssamatkustajistani oli Sisiliaan palaavia Milanon vierailijoita, joukossa oli monta lapsiperhettä. Hyvän aikaa ennen bordauksen aloittamista koneen matkustajat olivat muodostaneet jonon koko lähtöaulan halki. Pohdin, että voisinko liittyä jonoon vasta sen liikkuessa, mutta koska KAIKKI muutkin olivat jo jonossa liityin mukaan seisomaan tuntien itseni vähän hölmöksi. Siinä sitten seisoimme hyvän aikaa ennen kuin porttia edes avattiin.

Kun vihdoin  pääsimme koneeseen, tunsin olevani kuin italialaisessa komediassa. Ihmiset puhuivat toisilleen huutamalla, jokainen vuorollaan pomppi ylös alas muistaessaan jonkin tärkeän asian käsimatkatatavaroista. Henkilökunta yritti saada ihmisiä istumaan ja turvavöihin, mutta vielä koneen lähtiessä liikkeelle joku seisoi käytävällä. Myös lapset huusivat asiansa, osa lapsista seisoi penkillä myös turvavyövalon palaessa. Kun kone lähti kiihdyttämään ja nousuun, lapset, mutta myös osa aikuisista kannusti sitä erilaisin äänitehostein. Tunnin matkan aikana käytävällä oli poikkeuksellisen paljon liikehdintää. Pohdin poikkeuksellista äänimaailmaa, mutta huomasin myöhemmin perillä saman ilmiön, ihmiset puhuivat toisilleen todella voimakkaalla äänellä. Laskeutuessamme lapset taas tekivät äänitehosteita, osa aikuisista huudahteli ja lopuksi taputettiin. Mielenkiintoinen matka.

Vieressäni koneessa istui nelihenkinen perhe, joka vaikutti rauhalliselta ja dynamiikaltaan toimivalta. Ihailin heidän vuorovaikutustaan, etenkin isän ja tyttären välit näyttivät lämpimiltä. Yhtäkkiä koneesta poistumisen jälkeen isää kuitenkin alkoi tytön jutunkertominen ärsyttää ja hän löi tyttöä kasvohin. Ei kerran, vaan kaksi, ilman mitään näkyvää syytä. Tyttö tietysti näytti surkealta, äiti ei reagoinut mitenkään ja minä järkytyin vieressä.

Palermon lentokentältä lähtee suoraan juna Palermon keskustaan. Junaliikenne on sujuvaa ja liikuin matkan ajan junalla Palermon ja Isola delle Femminen väliä. Olin valinnut majoitukseni lentokentän ja Palermon väliin jäävästä Isola delle Femminestä ja saapuessani illalla perille, olin tästä valinnasta tyytyväinen. Pienessä paikassa löysin majapaikkani nopeasti. Huoneisto oli lähellä merta ja lauantai-iltana huoneiston edessä olevalla aukiolla oli mukavasti elämää.

Ensimmäisenä päivänäni lähdin Palermoon ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Kuljeskelin pitkin katuja ja haistelin tunnelmaa. Ensimmäistä kertaa konkretisoitui se, mitä tarkoitetaan rikkaalla pohjoisella ja köyhällä etelällä. Palermossa oli rapistuneita kujia, roskia kaikkialla, paljon kerjäläisiä ja hintataso yllättäen aivan erilainen kuin meillä pohjoisempana. Ostin lounaaksi salaatin kaupasta ja söin sen puistossa vanhan puun varjossa. Puiston ympärillä ihmiset myivät kirpputorityyliin vanhaa ja uudempaa tavaraa. 

Käveltyäni riittävästi etsin ilmaisbussilinjan pääteaseman. Palermossa kulkee kaksi ilmaislinjaa keskeisimpien turistikohteiden kautta. Suuntasin siis Porta Felicen pysäkille ja bussi saapui melkein saman tien. Pikkubussiin nousi minun lisäkseni muutamia ihmisiä. Bussin lähtöön oli vielä vartti aikaa, joten kuski siirtyi matkustajien puolelle juttelemaan. Kuski istui minun viereeni. Ensin hän aloitti keskustelun vanhemman pariskunnan kanssa, jotka pystyivät yksinkertaiseen keskustelun italiaksi. He kertoivat olevansa ranskalaisia. Kuski kääntyi puoleeni ja kysyi, että olenko minäkin Ranskasta. Vastasin olevani suomalainen, jonka jälkeen kuskilla olikin paljon kysyttävää. Ensin peruskysymykset italian puhumisesta. Sen jälkeen hän kysyi, että olenko seuraavana päivänä menossa Mondelloon? En tiennyt mikä Mondello on ja hän vastasi hämmästyneenä, että ranta! Myöhemmin tutkin, että paikka tosiaan on suosittu, erityisen kaunis ranta Palermon pohjoispuolella. Tämän jälkeen kuski alkoi pohtia, että pystynkö ollenkaan ottamaan aurinkoa, vai palanko heti? Voisinko koskaan saavuttaa samanväristä ihoa kuin hänellä? (En). Ennen lähtöä keskusteltiin myös muiden matkustajien kanssa Palermon nykytilasta. Erään toisen pariskunnan rouva kertoi muuttaneensa Palermoon 50 vuotta sitten mantereelta. Hän kertoi Palermon siistiytyneen valtavasti tänä aikana.

Jäin pois katedraalin kohdalla. Katedraalin ympäristö on tärkeä turistialue ja sen ylläpitämiseen ja ympäristön siisteyteen selvästi panostetaan. Kaupungin sivukujat ja turistinähtävyys ovat kuin eri kaupungeista. Katedraalin vieressä sijaitsee ainoa yleinen vessa, joka oli nyt kiinni. Niinpä kiertelin vielä vähän viereisen kuninkaanlinnan (kiinni) puistoa ja suuntasin lähimmälle juna-asemalle ja kohti majapaikkaa.

Tulomatkalla konduktööri tarkasti matkaliput ja yllättävän monella niitä ei  ollut. Lipun puuttuminen oli junavirkailijan mielestä vain pieni huoahdus ja sen jälkeen hän myi matkustajalle lipun. Pari nuorta miestä eivät kuitenkaan suostuneet ostamaan lippua, koska matkaa olisi vain muutama pysäkki. Junavirkailija pyysi nuoria herroja poistumaan, mutta nämä kieltäytyivät. Paikalle saapui junavirkailijan kollega ja yhdessä he ystävällisesti ja kohteliaasti pyysivät nuoria miehiä poistumaan, jotta juna pääsisi jatkamaan matkaa. Lopulta liputtomat matkustajat poistuivat ja juna nytkähti liikkeelle. Tämän jälkeen muutama muukin matkustaja kyseenalaisti lipun ostamisen tarpeen, mutta suostuivat sen kuitenkin ostamaan. Kotimatkalla pistäydyin vielä kaupassa. Käytävällä seisoi vanha rouvashenkilö niin, etten päässyt ohi. Pyysin muutaman kerran normaalilla äänellä, että anteeksi, pääsisinkö ohi. Tällä ei ollut mitään vaikutusta. Korotin ääntäni ja tunsin itseni jo aika tyhmäksi. Lopulta se, että mummo siirtyi, vaati niin kovan pyynnön, että se tuntui itsestä jo huutamiselta. Vaatii vähän harjoittelua totutella huutamaan kanssaihmisilleen.

Toisena päivänä minun oli tarkoitus ajella Agrigentoon, temppelien kaupunkiin, mutta migreeni yllätti pitkästä aikaa. Niinpä jäin Isole delle Femmineen. Söin kevyen lounaan, nukuin pitkät päiväunet, kävin uimassa ja illalla ihailin auringonlaskua. Isola delle Femmine, naisten saari, on oikeastaan pikkuruinen saari samannimisen kaupungin edustalla. Nimen alkuperästä on useita legendoja: saarella on joko sijainnut naisten vankila, tai sinne on lähetetty naisia ja lapsia turvaan kulkutaudilta. Eräs legenda kertoo 13 turkkilaisen neitsyen haaksirikkoutuneen sinne ja eläneen siellä eristyksissä seitsemän vuotta. Sinänsä hassu versio, koska saaren ja mantereen etäisyys on joku sata metriä. Tylsin versio on se, että kaupunki on ollut pyhimys Euphemian mukaan nimetty ja nimi on muuntautunut Femin kautta femmineksi. Kukin päättäköön, mistä versiosta pitää eniten.

Viimeisenä päivänä palasin vielä Palermoon. Nyt kuljin vähän suunnitelmallisemmin. Pääkadulla oli mukava tunnelma, katusoittaja soitti Bella Ciaota ja ihmiset hymyilivät. Kävin ilmaisessa Anti-Mafia -näyttelyssä, jossa etenkin mafian synty oli kiinnostavasti esitelty. Jos muutenkin Sisiliassa tunsin olevani etuoikeutetusta maailmasta, Sisilian sodanjälkeinen köyhyys oli kuvien kautta todella pysäyttävää katseltavaa. Edelleen ainakin Palermossa ihmisistä huokuu kovan elämän tuoma kovuus, mutta toisaalta myös ystävällisyys, hymy ja elämästä yhdessä nauttiminen. Lyhyt käynti tuotti halun palata uudelleen, sillä Sisilia on kuin muu tuntemani Italia vielä vähän kerrottuna, ihmisten uteliaisuus, värit, lämpö ja kauneus.

Lentokentällä turvatarkastuksen jälkeen taululle tuli ilmoitus, että lento on kaksi tuntia myöhässä. Kaksi pitkää tuntia Palermon pikkuruisella kentällä tuntui ajatuksena vähän puuduttavalta, mutta tutkin kaupan tarkkaan, söin ja latasin puhelimen. Ja sitten 25 minuuttia ennen koneen alkuperäistä lähtöaikaa tuli kuulutus, että lento on nyt valmiina lähtöön. Kanssamatkustajani juoksivat portille. Virkailija kulki jonoa edustakaisin taputellen käsiään ja toistellen kovaan ääneen, että henkilötodistukset ja liput esille valmiiksi. Koko jono oli tarkastettu kymmenessä minuutissa, ulko-ovella oli kolme bussia odottamassa ja lentokone lähti vajaan vartin myöhässä. Matkustajille ei kerrottu, oliko saatu uusi kone, vai mistä tämä johtui, mutta minä ihailin tehokkuutta, jolla asia hoidettiin. 

Palasin pohjoiseen ja jo lento oli jotenkin tavallinen. Malpensa tuntui kuin toiselta maalta. Vietin päivän Varesea kierrellen odottaessani nuoria serkuksia saapuvaksi  Italiaan. Varese tuntui kuin haalistetulta valokuvalta, kauniilta, mutta vaalealta. Ihmiset olivat hiljaisempia, hitaampia ja ennalta-arvattavampia. Kun sitten ajoin lasten kanssa kotitietä, läikähti sydänalassa lämpimästi. Ihanaa käydä lomalla, mutta kyllä koti on aina koti. ❤️