Olimme perillä Bosiossa sunnuntai-iltana. Euroopan läpi ajaminen oli ollut kuin oma pieni lomansa ja yllättäen olimme perillä paljon pirteämpinä kuin aiemmilla kertarykäyksillä tullessa. Lapsi oli jo kysynyt matkalla, että mitäs hommia olisi tiedossa ja aloitimmekin puuhat heti maananantaina rautakauppareissulla. Teimme töitä joka päivä torstaihin saakka, jolloin kysyin, että haluaisikohan hän tehdä jotain muutakin kuin remonttihommia? Jokiuinti oli kuulemma toiveissa, joten suuntasimme perjantaina joelle. Olin toki varannut lapselle mukaan myös palapelejä ja yhden 1500 palaisen hän kokosi iltojensa ratoksi. Muuten päivämme rytmittyivät tuttuun tapaan rauhallisista aamupaloista, maalauksesta, tapetoinnista, seinäpaneloinnista ja ruokailuista.

Maanantaina kävimme ensimmäistä kertaa Leroy Merlinin liikkeessa ja olimme aivan innoissamme niin suuresta valikoimasta kaikkea. Tiedostamme olevamme vähän erilaisia, monet naispuoliset vieraamme viihtyvä toisenlaisissa paikoissa kuin me, esimerkiksi outletin kauppoja kierrellen, me taas remonttitavaroita valikoiden. Leroystä löytyi maalien ja muden tarpeiden lisäksi myös seinäpaneelia yläkerran portaiden seiniä koristamaan.

Minun pitäisi dokumentoida paremmin talon tiloja, jotta saisin hyviä ennen-jälkeen kuvia. Vanhat kuvat ovat vähän kummallisista kuvakulmista, mutta laitan nyt joitakin vertailukuvia tähän. Olen myös haaveillut jonkinlaisesta videodokumentoinnista katseltuani varmastikin tuhansia tunteja erilaisia Italian remppavideoita Youtubesta. Ehkä linkitän blogiin jossain vaiheessa myös jotain videomateriaalia. Olen aloittanut kuvaamaan talokierrosta, jonka toivottavasti saan jossain vaiheessa linkitettyä blogiin. Tämän blogin lopussa on joka tapauksessa video.  Se ei anna oikeutta maisemalle saatika sitä seuraavalle tunteelle, mutta haluan jakaa sen silti. Joka kerran kun palaan talolle videon paikan ohi, tulee mieleeni aivan ensimmäinen kerta Bosiossa. Vietin silloin vuonna 2021 kahden nuorimman lapsen kanssa Garbagnassa kolme viikkoa. Olin siis sitoutunut ostamaan talon näkemättä sitä etukäteen. Kun ensimmäisen kerran saavuin autolla tuohon mutkaan Gavin jälkeen, tunsin voimakasta onnentunnetta. Ajattelin, että vaikka talo olisi millainen rötiskö, olisin valmis ostamaan sen vain näiden maisemien tähden. No, kuten tiedämme, talonkin kanssa kävi ihan hyvin.

Lauantaina vein tyttäreni lentokentälle ja jatkoin myös itse matkaa kohti etelää. Seuraava kirjoitus onkin Sisilia-special. Loppuun vielä video sydäntä sykähdyttävästä maisemasta. Tämä video on spontaanisti käsivaralla kuvattu ja välillä näkyy enemmän auton sisustusta kuin maisemaa, mutta se mitä näkyy, on minun maisemaani.