Olimme Speranzinossa myös pääsiäisenä, mutta en jaksanut edes kirjoittaa siitä reissusta. Aikuiset olivat väsyneitä töistä ja lapset koulusta, tuntui että talon keittiö ei tule ikinä valmistumaan ja sää ei suosinut. Kävimme Genovassa ja satoi kaatamalla.

Positiivista oli, että sain vihdoin selvitettyä kiinteistöveroasian (IMU), joka olikin sitten odotettua suurempi. Nyt täytyy vielä selvittää, miten sen käytännössä voi maksaa postissa, pitääkö ensin nostaa rahaa, hakea shekkejä, vai voiko maksaa pankkitililtä. Naapuri ehdotti, että olisin furbo ja hakisin residenzan. Periaatteessa residenzan hakemisen ehtona on puolen vuoden oleskelu Italiassa, mutta se hoituisi suhteilla. Italialaiset kun eivät maksa ensimmäisestä talostaan, siis kodista, kiinteistöveroa. Soitin Leenalle Liguriaan ja kyselin tarkemmin. E difficile essere furbo se sei stranieri. Jos olisin, tai sanoisin olevani Italiassa yli 6 kuukautta vuodesta, en maksaisi veroa Italian talosta. Mutta. Silloin minua verotettaisiin palkkatulosta (mikäli Suomen veroprosentti olisi alhaisempi kuin täällä) sekä Suomen talosta, joka olisi silloin seconda casa. Joutuisin myös ottamaan sairausvakuutuksen jne, joten unohdan sen ja maksan veroni kiltisti.

Parhaat kohteet pääsiäisreissulla olivat Parco Storico Villa Duchessa di Galliera Genovassa ja Arenzanon kaupunki. Ensin mainttu on suurehko ulkoilualue, jossa on leikkipaikka, vesiaiheita ja eläimiä. Olin siellä neljän lapsen kanssa ja kaikki tykkäsivät päivästä. Arenzano oli perinteisen kaunis ligurialainen rantakaupunki, jonka yhdessä osassa liikuskeli myös riikinkukkoja. Arenzanossa sattui myös paistamaan aurinko, mikä vielä paransi vaikutelmaa.

Ja talossa ei kukaan jaksanut tehdä pääsiäisenä mitään, paitsi suunnitella keittiötä. Eipä sitä aina tarvitsekaan kai.