Loputtoman pitkän talven jälkeen koitti vihdoin loma. Pääsiäisen suunnitelmissa oli, että siskon perhe lähtee Bosioon pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna ja minä tulen nuorimman tyttäreni kanssa perässä pääsiäistä edeltävänä tiistaina. Suunnitelma oli täydellinen. Lähdimme työ-ja koulupäivän jälkeen kohti Italiaa ja saavuimme illalla lämmitettyyn taloon, jossa illallinen odotti valmiina.

Olin laittanut naapurille viestiä, että tulen tiistaina ja tuon lämmön mukanani. Vastauksena tuli nauruhymiö. He odottaisivat kylmän kevään jälkeen, että tuomme lämmön täältä (jääkylmästä pohjolasta). Mutta niin kävi. Alkulomasta lämpö helli meitä yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloilla pääsiäismaanantaihin saakka.

Ennen tuloani naapurit olivat kyllä tervehtineet siskoni perhettä, mutta koska he eivät puhu italiaa, olivat kyläläiset vähän vältelleet kontaktia välttääkseen englannin puhumista. Aiemmin on selvinnyt, että baarin nuori mies puhuu englantia, nyt sisko oli myös selvittänyt, että lähikaupan lihatiskin mieskin puhuu englantia. Sillä ja elekielellä selviää jo pitkälle.

Piemonten ja Ligurian alueella on ollut tammikuusta lähtien sikaruttoepidemia, joka on tappanut villisikoja. Tästä johtuen, hyvin italialaiseen tapaan, alueelle määrättiin puolen vuoden luonnossaliikkumiskielto. Asiasta keskustellaan vilkkaasti paikallislehdissä ja fb-ryhmissä, mutta missään virallisessa tiedotteessa en ole nähnyt asiaa mainittavan, saati että tietoa olisi saatavilla englanniksi. Liguria höllensi rajoitusta ennen pääsiäistä niin, että poluilla saa liikkua, jos desinfioi kengät luonnosta tultuaan. Määräyksiä on edelleen paljon ja Piemonten alueella on siis edelleen täyskielto.

Siskon perheen kanssa vietimme lomaa rennosti oleillen. Suunnittelimme tulevaisuuden remontteja sekä järjestelyjä seuraavalle kesälle. Emme suunnitelleet vaelluretkiä kiellon takia, mutta päätimme vähän uhmata kieltoa, koska emme olleet oikeasti edes varmoja, mistä luonto virallisesti alkaa. Niinpä kävimme joella Val Borberassa, jossa autolta rantaan on noin 100 metriä. Missään ei näkynyt mitään varoituksia ja yleinen ulkoilupaikka piknik-pöytineen oli auki. Toivottavasti kesäksi asia vähän selkiytyy.

Pääsimme myös vihdoin syömään Bosion omaan ravintolaan, Antica Trattoria del Cantoon. Olimme aluksi ainoat asiakkaat, joten pariskunnalla, joka paikkaa pitää, oli aikaa selittää meille jokainen ruokalaji erikseen. Nimet olivat sellaisia, joita en ollut ennen kuullut. Paikan ruoat ovat alueellisia perinneruokia. Ne ovat aina satokauden tuotteista tehty ja todennäköisesti kaikki raaka-aineet tulevat lähialueelta. Bosion ruokakulttuuri on sekoitus piemontelaista ja ligurialaista ruokaperinnettä, koska Bosio sijaitsee Piemonten Ligurian puolelle sukeltavassa niemekkeessä. Meidän iltanamme listalla oli fasaania eri muodoissaan. Alkupalaksi antipasto misto jaettavaksi. Erityisesti peruna-papupiirakka sekä paistetut raviolit olivat erinomaisia. Primiksi ravioleja ligurialaiseen tai piemontelaiseen tapaan ja pääruuaksi fasaania haudutettuna tai paistettuna eri tyyppisillä kastikkeilla ja lisukkeilla. Lisukkeina näin keväällä oli perunaa eri tavoin valmistettuna sekä vihreitä papuja, joista en Suomessa välitä, mutta jotka täällä ovat makeita ja herkullisia. Lisäksi 25 euron menuumme kuului jälkiruoka. Lapsille ruoat räätälöitiin pyynnöstä, eli pasta al ragù.

Kävimme kuumimpana päivänä retkellä läheisillä Libarnan kaivauksilla. Libarnassa on ollut roomalaisten kaupunki, joka on perustettu n. 200 eaa ja hylätty 450-luvulla. Kaupunki on löydetty maakerrostumien alta 1820-luvulla. Tällä hetkellä on kaivettu esiin asuinrakennusten raunioita ja kylpylän esiin kaivaminen on työn alla. Opas ja paikka on ilmainen. Kun kerroimme olevamme Suomesta, opas kertoi, että hänelläkin on suomalainen ystävätär . Italian historia hämmästyttää ja vaikuttaa aina, mutta ehkä erityisen ihmeellistä on löytää tällainen paikka niin läheltä pikku Bosiotamme.