Kevättalvi on vaikea minulle. Toki myös loppusyksy ja alkutalvi ja ja…Joululoman jälkeen pohdin taas aivan tosissani mahdollisuuksia elämänmuutokseen. Ei ole järkeä viettää kuukausia odottaen vain kesää. Pitkän talven jälkeen toki koitti toukokuu, jolloin pääsin takaisin Bosioon. Siinä välissä helmikuussa kantautui Bosiosta uutisia, että naapurin pappa, Ezio oli kuollut. Se kosketti kovasti. Ezio oli päivät kotona ja jutteli kanssani maailmantilanteesta ja milloin mistäkin. Hän oli huolissaan sodasta ja sen vaikutuksesta Suomeen ja oli aina kiinnostunut ajomatkoistamme Suomesta Italiaan. Ezio auttoi minua myös empimättä silloin, kun olin unohtanut avaimen sisään ja piti tehdä pieni murtokeikka. Ezion rouvaan en oikein koskaan ole tutustunut samalla tavalla, tevehdimme toki kohteliaasti. Minulle ei ole vielä oikein selvinnyt miksi italialaiset naiset pysyttelevät niin etäällä. Rauha Ezion sielulle ja tästä pääsenkin aasinsillalla toukokuun reissun kohokohtaan.

Toukokuussa tulimme vapun viettoon kahden lapsuudenystäväni kanssa. Kun olin pihalla, viereen pysähtyi auto. Autosta nousi Marzano, iloisena kuten aina. Voi miten hyvä onni sattuikaan, kun satuin olemaan juuri silloin Bosiossa! Marzano kertoi, että Bosion Serran pikkukappelissa olisi puolivuosittainen Rosario juuri sinä iltana! Meidän oli toki tultava mukaan. Puoli yhdeksältä, sen Marzano toisti useampaan kertaan ja minun oli toistettava kellonaika osoittaakseni, että olin ymmärtänyt. Niinpä suuntasimme puoli yhdeksältä pikkukappeliin. Naiset istuivat sisällä ja miehet ulkona paitsi Marzano, jonka perheellä on tänä vuonna vetovastuu pikkukappelin (n. 4m² + pikkuruinen lapsikuoroparveke ja urut) ylläpitämisestä. Läsnä oli myös pappi, joka näytti varsin pitkästyneeltä ja toimituksen aikana viestitteli puhelimellaan, hänen rooliinsa kuului ainoastaan yhden liturgianpätkän lukeminen. Pappi poistui paikalta heti virallisen osuuden loputtua. Katolisen kirkon pappiasia on muuten yksi mielenkiintoinen aihe, mutta eipä siitä tällä kertaa sen enempää. Rouvat selittivät meille tilaisuuden etenemisen ja muut yksityiskohdat ja minusta oli erityisen mukavaa olla naisten kanssa vuorovaikutuksessa. Tilaisuus eteni näin: Yhdellä rouvista oli rukousnauha käsissään. Rukousnauhassa oli kolmen värisiä helmiä sekä riipuksena Jeesus. Rouva toisti jokaisen helmen kohdalla (todella monen) ylistyksen Neitsyt Marialle ja aina värin vaihtuessa lausuttiin Isämeidän-rukous. Riipuksen kohdalla pappi luki paperista osuutensa, jonka jälkeen toinen rouva luki lauseita lapusta, näihin lauseisiin aina vastattiin samalla tavalla. Lopuksi pappi lausui Herran siunauksen ja pieni seurakunta lauloi kauniin virren.

Virallisen osuuden jälkeen suoritettiin arvonta, kolme lahjapalkintoa arvottiin niiden perheiden kesken, jotka ovat osallistuneet kappelin talkoisiin. Kolmas palkinto oli kymmenen kappaletta onnellisten kanojen munia, toinen palkinto uunivuoka ja kolmas palkinto kattila. Me saimme olla onnettaria, koska olemme kuulemma lähempänä lapsuutta kuin muut osallistujat. Arvonnan jälkeen tarjoiltiin todella hyviä ja kauniita pikkuleipiä sekä itse tehtyä viiniä, jota olikin mukana useampi pullo. Ehkä seuraavilla juhannusjuhlilla joku uskaltautuu Marzanon ja naapurini lisäksi juttelemaan.

Pieni vappuloma toi energiaa jaksaa lukuvuosi töissä loppuun. Umpiväsyneenä heräsin ensimmäiseen lomapäivään kesäkuussa ja auton pakkaaminen on täydellistä palautumista työvuodesta. Tällä kertaa olimme suunnitelleet vanhemman tyttären kanssa uudenlaisen ajomatkan, peräti viiden yön nukkumisilla ja kuuden päivän ajoilla. Ehkä viime vuoden yöseikkailut vähän vaikuttivat päätökseen. Olen muuten vähän tuskastunut tähän wordpressin blogipohjaan. Olen käyttänyt aika paljon aikaa saadakseni postauksiani lajiteltua ja järjestyksen käännettyä, mutta en ole onnistunut. Tässä pitkässä postausvälissä oli vielä tullut päivitys, joka ei ainakaan ollut tehnyt tätä käyttäjäystävällisemmäksi. Joka tapauksessa, pohja ei kestä kovin pitkiä kirjoituksia, joten jatkuu seuraavalla kerralla.