Suunnitelmia on aina ja jotain olisi hyvä saada toteutettuakin kesän aikana. Siskon saapuessa suihkukaappi oli jo saapunut, samoin uuden pihapöytäryhmän aurinkovarjon jalka, joka tuli erillisenä postikuljetuksena. Sisko ja loppuperhe tulivat lauantai-iltana myöhään ja juhannus olisi Italiassa maanantaina. Suomessa juhannus oli jo julhlittu, mutta tein tervetulotoivotukseksi kuitenkin mansikkakakkua, juhannuspäivän ja saapumisen kunniaksi. Sunnuntaina aamuyöllä alkoi sade. Lapset pelasivat ja olivat laitteilla ja me yritimme siskon kanssa löytää sateesta taukoja kävelyille. Välillä koko katras raahattiin sateenvarjojen kanssa ulos, eikä ehkä kellään ollut kovin mukavaa. Sunnuntaina katsoin osaavasti sääkarttoja ja lähdimme sateen tauotessa metsäreitille siskon kanssa. Vettä alkoi ensin ripotella ja tielle päästessä sitä tuli jo niin kaatamalla, että meidän oli turvauduttava partisaanimuistomerkkiin ja soitettava lankomies hakemaan meidät autolla.

Maanantaina ja tiistaina tein etätöitä ylimmästä kerroksesta ja se oli aika erikoinen kokemus, yhdistää työelämä Bosion taloon. Tiisaina saimme myös aloitettua vanhan suihkukaapin purkamisen ja uuden rakentamisen. Suihkukaappi-projekti onkin ollut sujuvin projekti tähän mennessä. Vanha kaappi lähti nätisti pois ja uusi mahtui vanhan tilalle, putketkin olivat oikeissa paikoissa. Ainoa, minkä takia jouduimme tekemään rautakauppareissun, oli uusi viemäriputki, jonka päätimme samalla uusia. Sekin löytyi Bricosta ihan ensimmäisellä yrittämällä. Ja luulen, että työkaluarsenaali alkaa olla jo aika hyvä, tietyt pihdit ja viila vielä puuttuvat, mutta suurin osa asioista löytyy. Lanko on tuonut talolle sellaisen ihanan rasian, jossa on perusmeisselipäiden lisäksi sellainen väännin, jonka nimeä en tiedä, mutta jolla voi vääntää hankalatkin ruuvit ja mutterit. Toivoin sellaista myös itselleni syntymäpäivälahjaksi.

Siskon perhe lähti Imperiaan rantalomalle keskiviikkona, kun Bosiossa vihdoin alkoi sadeverho väistyä. Imperian rannalla ei ollut ollut viileyden takia ruuhkaa, mutta Bosiossa alkoi olla jo ihan mukavat lämpötilat. Keskiviikkona tilaamani ulkopöytäryhmä saapui ja sen kokoaminen torstaina ulkona auringossa oli alkuun aika kuumaa puuhaa, kunnes keksin koota varjon ensimmäiseksi. Kävimme myös lapsen kanssa etsimässä joelta uusia uimapaikkoja. Lapsi huokaili äidin reittivalintoja, kun välillä raivattiin tieltä piikkipuskaa ja välillä kuljettiin kengät kädessä puroa vastavirtaan. Löysimme aivan täydellisen paikan, joskaan emme tällä kertaa käyneet siellä.

Lauantaiaamuna saimme suihkukopin valmiiksi loppujen lopuksi aika hikisissä tunnelmissa. Lasin ja seinän väliin työnnettävä tiiviste oli erityisen hankala, onneksi lankomies on astetta näppärämpi kuin minä. Mutta nyt meillä on suihku, joka suihkii vain sinne, minne pitää! Olimme tilanneet myös uuden pesukoneen ennen siskon lähtöä rantaan. Tuontiaikaväli oli pe-ti. Koska siskon perhe oli perjantaina vielä pois talolta kannoimme vanhan pesukoneen alaovelle odottamaan poisvientiä jo ennen perheen lähtöä. Uusi pesukone ei tullut perjantaina. Se ei myöskään tullut maanantaina tai tiistaina. Keskiviikkona soitin kuljetusliikkeen asiakaspalveluun ja koin hyvin erikoisen puhelun. Toisessa päässä nainen puhui niin nopeasti ja paljon, etten ymmärtänyt kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Lopuksi hän kertoi, että asennuspalvelu maksaa viisikymmentä euroa. Vastasin, etten nyt oikein ymmärrä. Hän kysyi, tarvitsemmeko asennuspalvelua. Vastasin, ettemme tarvitse ja hän vastasi, että hyvä, kone saapuu sitten heti torstaina. Heillä oli todennäköisesti käynyt joku moka kuljetuksen suhteen, minkä rouva peitti puhetulvalla ja onnistuikin siinä. Mutta uusi kone todella tuli torstaina ja ystävälliset miehet kantoivat sen paikalleen yläkertaan, vaikka olin maksanut kuljetuksesta ulko-oven eteen. Meidän oli tosin pakko pestä pyykkiä keskiviikkona viikon koneettomuuden jälkeen. Liitimme koneen alakerran ruokahuoneen käytöstä poistettuun hanaan ja altaaseen ja hyvin toimi. Onneksi nyt uudesta koneesta otetut pyykit kuitenkin myös tuoksuvat raikkailta ja on linkottukin.

Maanantaille suunnitellut kokkojuhlat oli siirretty ”causa di maltempo” perjantaille. Se on minusta hienoa, että juhlia ei koskaan peruta, vaan ne vain siirretään. Jos juhannuskokkoa ei voi sytyttää maanantaina, siirretään juhannus perjantaille. Menot olivat perinteiset: tarjolla oli paistettuja frittellejä, pieniä munkkeja ja juomia, maksu omantunnon mukaan. Olemme oppineet maksamaan aiempaa vähemmän. Kymmenen jälkeen saapuu pappi siunaamaan kokon, jonka jälkeen se sytytetään. Tänä vuonna opin myös, että jokainen talo voi tuoda kokkoon jotain poltettavaa, mikä siunaa talon tulevaa vuotta. Kolmantena vuonna meitä jo katsottiin enemmän joukkoon kuuluvana ja tervehdittiin tuttavallisemmin. Juttelin pidempään Marzanon ja vaimonsa Mauran kanssa. Marzano kertoi minulle pari vuotta sitten kylän historiasta ja ihmissuhteista. Vaimo Maura on töissä naapurikylä Voltaggiossa, jonka hieno pinacoteca (pieni taidemuseo) on auki kesäsunnuntaisin. Lupasimme mennä käymään siellä, toivottavasti ehdimme ensi sunnuntaina.

Kesäkuun viimeisenä lauantaina hain mieheni Linaten kentältä ja samalla matkalla siskoni ystävän lapsineen Milanofiorin ostoskeskuksesta, johon pääsee kätevästi Milanon keskustasta metrolla. Talo tuli samalla testattua kymmenellä hengellä. Makuupaikat riittävät, ruokaa on tehtävä ja haettava koko ajan ja tiskikonetta on pyöritettävä varsin ahkerasti. Tiukimmalle mentiin kahden kylpyhuoneen kanssa iltaisin, kun teinit ottivat suihkujaan pienempien jonottaessa iltapesulle. Hyvin kuitenkin mahduttiin ja yhteiselo oli sujuvaa. Vieraille on myös mukavaa näyttää kaikkea ympäröivää ihmeellisyyttä. Tällä tavoin ei itsekään uraudu tähän kaikkeen mahtavuuteen, vaan voi kokea asioita uudestaan ja uudestaan. Tällä kertaa ohjelmaan kuului paljon shoppailua sekä outletissä että kahdessa ostoskeskuksessa. Joella käytiin uimassa ja kaikki selvisivät tiukasta laskusta ja noususta. Grillasimme myös pihalla ja totesimme kahden pöytäalueen varsin toimivaksi ratkaisuksi. Ehkä omalla pihallakin tulee nyt oltua aiempaa enemmän. Väsäsimme myös aiemmin käytössä olleesta hellalevystä ja pienestä pöydästä pikkuisen pihakeittiön grillin viereen. Vieraiden kanssa vietimme päivän myös ihanassa Camoglissa, jossa on ilmainen vessa, uimaranta, todella hyvää focacciaa ja niin kaunista, että melkein vatsaan sattuu (huomatkaa priorisointi).

Vieraiden lähdettyä olemme edistäneet pieniä asioita, jotka ovat roikkuneet ilmassa pitkään toteutumatta. Pääsin vihdoin kurkistamaan sisälle Bosion kirkkoon ja se oli upea! On jotenkin ihmeellistä, että näin pienestä paikasta löytyy niin hienoa taidetta ja arkkitehtuuria. Olemme kolme vuotta naureskelleet keittiössä istuskellessamme, että jääkaapin kätisyyden voisi vaihtaa. Nyt miehet tekivät sen vihdoin. Tämä projekti tosin osoittautui tavalliseen tapaan pikkuisen odotettua hankalammaksi, mutta ovet ovat nyt oikein päin. Minun mieheni sairastui kolmantena päivän saapumisestaan ja oli melkein viikon, eli puolet lomastaan, pois pelistä. Osa suunnitelmista jäi siltä osin toteuttamatta, mutta portaiden seinä saatiin suunniteltuun pisteeseen kuitenkin. Kävin siskon rantaloman aikana myös hankkimassa talolle wifin. Myyjä oli sama kuin viime vuonnakin, hän ei herätä minussa erityistä luottamusta. Hän kertoi, että minun on uuden sim-kortin kanssa hankittava myös uusi modeemi. Yritin väittää vastaan, ettei se voi olla mahdollista, mutta luovutin. Niinpä talolla on nyt kolme modeemia: Suomesta tuotu, viime vuonna ostettu ja tänä vuonna ostettu. Mutta niin vain se piti itsekin todeta, että uusi sim ei toiminut viimevuotisessa modeemissa. Alkuun signaali oli superhuono uudesta laitteesta huolimatta, koska masto on aika kaukana. Mies vähän virottuaan onnistui virittämään kuitenkin jonkinlaisen systeemin, jolla netti jaksaa pyörittää ainakin osan suoratoistosta ja minun blogi-kirjoitelmani. EDIT: Netistä johtuen tämän kirjoituksen loppuunsaattaminen on ollut kyllä erityisen hidasta ja kuvat olen joutunut lataamaan kahteen kertaan. Kirjoitusvirheitä saattaa olla, kun teksti hyppii miten sattuu.

Yksi tärkeimmistä remonttikohteista tällä hetkellä ovat ikkunoiden vaihtaminen. Sähköpostikirjeenvaihdon ja pienen muistuttelun jälkeen olen kertonut toiveemme ja aikataulumme, olemme käyneet ikkunaliikkeessä tekemässä valinnat ja perheen poika on käynyt mittaamassa nyt vaihdettavat ikkunat. Sovimme, että he laittavat laskun sähköpostissa ja sen jälkeen tilaus lähtee. Laskua ei ole tullut. Tähän kaikkeen on kulunut aika paljon aikaa, mutta asia kuitenkin etenee. Toinen minua kiusannut asia on se, että sähkömies kävi vuosi sitten vetämässä sähköt yläkertaan, muttei koskaan, pyynnöistäni huolimatta, laittanut laskua. Nyt hän vastasi, ettei laittanut laskua, koska eräs maadoitusongelma jäi ratkaisematta. Hän voisi tulla JOKU PÄIVÄ korjaamaan asian ja laskuttaa sen jälkeen. Odottelen sitä ja mietin, voisinko pyytää samalla tekemään vielä pari uutta pistorasiaa alas.

Meillä on rakennuksen edestä sementistä lohjennut pala ja naapuri pyysi heillä ollutta rakennusmiestä tulemaan korjaamaan sen JOKU PÄIVÄ. Hän lupasi tulla lauantaina, kaksi viikkoa sitten. Muistuttelen asiasta, kunhan jaksan. Moni asia täällä tapahtuu JOKU PÄIVÄ, mutta yleensä silti tapahtuu ja nopeammin ja varmemmin kuin etelämmässä, luulen.

Tänä vuonna on käynyt mukavasti vieraita. Siskon ystävä, joka haaveilee talosta Piemontessa kävi myös eränä iltana aperitiivilla miehensä kanssa. Oli ihan italialaisen emännän olo, kun laitoin snacksejä valmiiksi. Ystävä muuten oli kai alkanut lukemaan blogia ennen kuin ymmärsi kenen ystävä olin. Tästä saan myös ehkä tekosyyn avata Immobiliare-sovelluksen uudelleen (ihan kuin olisin sen joskus poistanut).

Löysimme uimapaikan lapsille kävelymatkan päästä talosta. Vettä on kohdassa vain noin metrin verran, mutta paikka on ihan riittävä toistaisesi ja lähellä. Olen haaveillut piknikistä joen rannassa, mutta jotenkin se on vain jäänyt. Nyt veimme koko porukan salaatin, focaccian ja herkkujen kera uudelle uimapaikalle ja päivä oli minun mittapuullani täydellinen. Tyhjä hiekkaranta, lapset polskivat vedessä ja aikuiset söivät varjojen alla rauhassa. Viimeisenä iltana kävimme myös paikallisessa Antica Trattoriassa, jossa kokemus on tuttu ja turvallinen. Ensi kerralla vaan muistamme ottaa kahden lajin menun kolmen sijasta.

Lauantaina kaikki lähtivät, vain minä ja tyttäreni jäätiin talolle. Veimme miehen kentälle, kävimme metrolla Milanon tiedemuseossa ja illalla vielä kävimme naapurin syntymäpäiväjuhlissa. Sunnuntaina suurin ponnistus oli käydä kaupassa, mutta välillä onkin ihana vain olla tekemättä mitään. Ehkä opin sitä vähitellen: Dolce far niente.