Viime päivät ovat olleet taas yllättävän tehokkaita, vaikka ennakkoon ajattelin, että nyt olisi vähän leppoisampi kesäloma tällä kertaa. Loppujen lopuksi asioita oli kuitenkin kertynyt aika paljon hoidettavaksi. Ensimmäisinä iltoina ja jopa öinä, mikä ei ole minulle ihan tyypillistä, stressasin ja valvoin pohtien kaikkea mitä pitäisi hoitaa. Toisaalta varmaan kevään työstressi purkautui samalla siinä valvoessa. Ajatuksena oli, että koska isommat lapset olivat molemmat paikalla talolla, aloittaisin itsekin lomani vähän perinteisemmällä lomailulla, mutta kummallisesti en osaa rentoutua, jos asiat odottavat tekemistään. Huoahdin siis helpotuksesta, kun asiat alkoivat edetä lopulta. Ensimmäisellä viikolla räjähtänyt stressi-ihottumakin on nyt kasvoista onneksi parantunut. Hetken pelkäsin näyttäväni koko kesän erehdyttävästi rupikonnalta. Itse tekeminen ja asioiden hoitaminen on minusta rentouttavaa, enkä tiedä, osaisinko enää lomailla pitkiä aikoja sotkematta välillä käsiäni maaliin.

Toisenkin yläkerran makuuhuone on nyt maalattu. Huoneen lattian värin piti olla tällä kertaa hiekanruskea, mutta lattia näyttää todellisuudessa vaaleanharmaalta. Huoneessa tuoksui aiemmin sellainen omalla tavallaan miellyttävä, vanha, kostea kivilattian tuoksu. Haju on kiva museossa, mutta makuuhuoneesta sen on ehkä parempi olla poissa. Alla kuva puoliksi maalatusta lattiasta:

Yläkerran aulan ikkunakin alkaa näyttää vähän paremmalle. Ikkunaa ei tosin saa auki, joten joudumme kestämään ulkopuolelta jatkuvasti lisää likaantuvan lasin kanssa. Hankimme siihen verhot.

Perjantaina menimme TIM:n liikkeeseen. Minulla on mukanani Suomesta tuotu modeemi, jossa on paikka sim-kortille. Ajatuksena oli ostaa sim-kortti jonkinlaisella määräaikaisuudella. Myyjä oli kuitenkin sitä mieltä, että modeemi ei toimi, vaan täytyy ostaa uusi. En jaksanut alkaa väitellä (italiaksi) hänen kanssaan, joten hankimme sekä uuden modeemin että sim-kortin. Kotona sijoitimme modeemin paraatipaikalle erilaisten talosta löytyneiden pyhiinvaellustavaroiden viereen. Liittymän piti alkaa toimimaan tiistaina, joten koko tiistain kävimme katsomassa, käynnistimme laitetta uudelleen ja tuijottelimme sinnikkäästi punaisena loistavaa 4G- valoa.

Myönnän, että olin jo varma siitä, että joudun palaamaan liikkeeseen, kun keskiviikkoaamuna klo 9.44 4G muuttui yhtäkkiä välkkyvän siniseksi. Wifi toimi. Ei siis enää jatkuvaa mobiilidatan käytön vahtimista. Voimme katsella suoratoistoelokuvia television kautta ja minulla on koko RAI:n ilmaistarjonta käytössäni! Edeleenkään en pääse kirjautumaan MyTimin appiin, koska: A. Myyjä todennäköisesti kirjoitti sähköpostini väärin, sillä en saanut edes tilausvahvistusta ja B. Koska appi ei hyväksy suomalaista puhelinnumeroa, jota tarvittaisiin vahvistamisen toisessa vaiheessa. Joten uusi käynti TIM: in liikkeessä lienee edessä.

Olen aika ylpeä itsestäni, sillä sain sähkömiehen hankittua ihan itse. Olin nähnyt bosiolaisen sähkömiehen nimen Fb:n Bosio-ryhmässä, joten reippaasti laitoin hänelle viestiä messengerin kautta. Mietin kyllä, että se on vähän outo tapä lähestyä sähkömiestä, mutta hän vastasi heti, että tulee illalla katsomaan minkälaisia hommia minulla olisi. Hän tuli täsmällisesti maanantai-iltana, tiistaina uusi hella oli asennettuna ja ensi viikolla hän tulee vetämään yläkerran sähköt. Kun kysyin maksusta, hän vastasi samalla äänenpainolla kuin naapurikin, että älä huoli, (pysy rauhallisena he aina sanovat, vaikka olen mielestäni ihan rauhallinen), katsotaan sitten kun kaikki on tehty. Poika kiinnitti keittiön alakaappien yläpuolelle hyllyn, joten säilytystilaa alkaa keittiössä olla kivasti ja enää puuttuu uusi pesuallas-astainpesukone-kokonaisuus.

Keskikerroksen kylpyhuoneessa oleva bidee ei toiminut. Tutkin siihen tulevia putkia ja päättelin, että hanan täytyy olla tukossa. Toin mukanani hana-bideesuihkuyhdistelmän, jonka vaihdoimme tyttären kanssa altaaseen ja se toimii! Minusta ei tulisi kyllä putkimiestä. Työasento altaan alla oli aivan hirveä ja vanhan ruostuneen mutterin aukaiseminen jakoavaimen kanssa hiersi sormenpäät aivan rikki. Mutta uusi suihku tarvitsee nyt enää kiinnikkeen poraamiseen seinään. Ehkä poika tekee sen tänään. Poraaminen on oikeastaan ainoa työ, jonka ulkoistan muille, koska en koskaan onnistu saamaan reikiä suoraan.

Ja kävin minä postissakin hoitamassa ne erääntyneet kiinteistöverot. Ei siitä sen enempää, mutta olin tosiaan ollut niin tyhmä, että kuvittelin kiinteistöverolapun tulevan postissa niinkuin Suomessa. Nyt tiedän, että lasku pitää aina itse hakea Municipalesta. Se ei varsinaisesti tullut mieleenkään, mutta nämä pienet kulttuurierot ovat mielenkiintoisia. Sähkömiestä nauratti kysymykseni poisnapsahtavista sulakkeista, kun hän kuuli, että hella on täysin sähköinen ja kaikki patterit ovat sähköisiä. Oijoi, ei täällä Italiassa käytetä sähköä niinkuin Suomessa! Jatkamme siis pattereiden ja puhaltimien sulkemista talvella, kun alamme ruuanlaittoon.

Mennessäni postiin asteli sinne perässäni Mario. Hän näkyy myös alla olevassa kuvassa. Mario asuu meistä vähän eteenpäin yksikseen vaaleanpunaisessa talossa, jonka rappaukset ovat jo vähän rapisseet ja jonka oven vieressä on tonttuja. Mario ei tervehdi minua, mutta eilen vastasi iloisesti poikani tervehdykseen. Hän omistaa ainakin traktorin ja sellaisen pienen metsätyökuormurin, jolla ajaa yksisuuntaista tietä metsäpalstalleen väärään suuntaan, koska se oikaisee. Hän on myös se, joka neidän naapurin pappamme kauhuksi kävi kaatamassa tien toiselta puolelta puita luvatta moottorisaha vaarallisesti heiluen. Meidänkin kauhuksemme hän silloin ylitti tien viereisen aidan moottorisaha käynnissä ja kaatoi yhden puun myös naapurin autotallin katolle. En pääse Mariosta oikein selvyyteen. Hän ei kunnioita yhteisiä sääntöjä, näyttää yrmeältä, mutta ilmeisesti auttaa naapureita täällä, koska häneen viitataan, jos puhutaan tavaroiden kuljetusavusta. Jatkan tarkkailemista.

Kävimme viikonloppuna uimassa myös joella, joka on minun lempipaikkani täällä. Joen poukamat voittavat maauimalan tai meren rannan mennen tullen. Oma rauha, kirkas vesi ja hyppykalliot.

Lopuksi vielä Gavin viiniviljelmiä. Tänään matkaamme meren rannalle lasten toiveesta.