Keskiviikkona haimme Malpensan lentokentältä kaksi nuorinta lastani (8v ja 17v) sekä heidän serkkunsa (8v). Koska lento laskeutui Malpensaan vasta iltakuuden jälkeen, päätimme tyttäreni kanssa viettää sitä ennen päivän Como-järven rannalla. Como oli taas kaunis ja helteinen. Olin pukeutunut pitkiin housuihin ja neuleeseen, koska oli luvattu sadetta, joten koko päivänä ei paleltanut. Matkasimme funikulaarilla ylös Brunateen, josta maisemat Comolle ovat hienot. Funikulaari oli vähän ruuhkainen, joten päätimme kävellä takaisin alas. Ylhäällä oleva kyltti näytti matkaksi 1.5 km ja matka-ajaksi 35 min. Luulen, että testaamiseen oli käytetty lintuja. Me saimme matkaan kulumaan tunnin reippaalla kävelyvauhdilla ja pohjelihakseni ovat yhä lauantaina täysin jumissa. Kaunista toki oli ja reitin varrelle kiinnitetyt mietelauseet mielenkiintoisia.

Olemme saaneet pienten huoneen lattian maalatuksi ja vaikka väri on enemmänkin koirankakka kuin kahvipapu, on lattia siistimpi kuin aiemmin. Vanha terrakotan värinen tiililattia olisi ollut hieno, mutta sen puhdistaminen tuntui mahdottomalle. Naapuri kävi ihastelemassa aikaansaannoksiamme ja vaikka kakanvärinen lattiakin oli hänestä bello, pohti hän vielä hiekkapuheluksen mahdollisuutta. Näimme hänet jo tyttären kanssa mielissämme jonkinlaiseen avaruuspukuun pukeutuneena vetämässä lattioita hiekalla uudenveroisiksi. Sisarentyttären huoneen lattiaa tarkastellessaan hän kuitenkin myöntyi, ettei lattiasta saisi enää puhalluksellakaan hyvää.

Naapuri toi meille tikkaat lainaan ja halusi nähdä, mihin aion kiipeillä. Hän on jo ymmärtänyt, etten ole näissä asioissa ihan luotettava. Yläkerran aulan seinän se kohta, joka on portaiden päällä on vielä paikkaamatta ja maalaamatta. ”Ehdottomasti et kiipeä tuonne! Tämän ja tämän saat pakkeloida, mutta tuohon tarvitsee telineet.” hän antoi ehdoksi tikkaiden lainalle. Ehkä parempi niin. Tikkaiden avulla sain kuitenkin kaiken muun paitsi puolen metrin mittaisen pätkän paikattua.

Tänään veimme tyttären juna-asemalle, josta hän matkoi kohti Linaten lentokenttää. Milanosta hän laittoi viestiä, että kentälle vievä metrorata oli remontissa, joten lopulta hän oli helteessä kävellyt kentälle painavan repun kanssa aikamoisen matkan. Mutta onneksi ehti hyvin koneeseen.

Me jatkoimme poikani kanssa asioille rautakauppaan, hoitamaan talolle wifiä ja ruokakauppaan. Asiointi Timin liikkeessä ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut (olin ajatellut prepaid-simin riittävän olemassa olevaan modeemiin), mutta TIM- mies järjesteli liittymäasian toisin. Jospa saisimmme näin nyt sitten wifin kesäksi.

Reissu venyi ja palasimme nälkäisinä ja janoisina talolle. Tilaamani hella oli tulossa samoihin aikoihin ja olin jättänyt pois vietävän vanhan hellan päälle lapun, että tämä pois ja uuden voi jättää oven eteen. Kuljetusauto oli tullut paikalle vähän ennen meitä ja naapuri ja naapurin vaari pohtivat tohkeissaan, että mitäs nyt tehdään, kun kuski haluaa allekirjoituksen. Onneksi ehdin juuri paikalle pelastamaan maineeni, sillä tottakai minun piti itse antaa luvat vanhan pois viemiseksi kolmena kappaleena.

Minulla oli joku kuningasajatus siitä, että juuri tänään pitää grillata. Niinpä poika alkoi valmistella grillausta ja minä sisarentyttären huoneen maalausta. Alkuun poika tarvitsi apua grillin putsaamisessa ja vähän muussakin, joten minä juoksin portaissa edestakaisin kipeine pohkeineni. Italialainen hiili vaatii hiillostuakseen pitkän ajan, joten ehdin juuri maalata huoneen lattian kertaalleen loppuun. Maalaamisen ja grillaukseen liittyvän sähläyksen jälkeen istuimme hetken jopa nauttimassa lämmöstä ja ruuasta, kunnes nuorimmat halusivat leikkikentälle ja minut saattajakseen.

Keittiö vaatisi vielä vähän siivousta, hella jääköön keskelle lattiaa toistaiseksi. Viime yönä kaikki nukkuivat jostain syystä huonosti, itsekin valvoin kummallisen vilkkaan yön äänien takia muutaman tunnin. Ilmeisesti Bosiossa oli illalla jalkapallo-ottelu ja muutenkin viikonloppuöisin ihmisiä tulee ja menee mitä kummallisimpiin aikoihin. Jospa ensi yönä uni maittaisi, tiskauksen jälkeen toki. Huomisen suurin ponnistus olkoon uimareissu joelle.