Tulimme nyt tyttären kanssa toisena kesänä peräkkäin autolla Italiaan. Viime vuonna myös nuorin tyttäreni oli mukana, mutta nyt maksimoimme tavaran määrän ja tulimme kahdestaan. Olemme suunnitelleet Italian talon keittiön remonttia ja keittiökalusteiden ostoa. Samalla meillä lähestyy aika, jolloin on järkevää muuttaa pienempään asuntoon Suomessa. Keittiössä meillä on Suomen talossa miehen rakentama saareke, joka koostuu kolmesta alakaapista sekä baaritasosta. Tulimme siihen tulokseen, että siitä saamme Italiaan keittiönkaapit. Aloin tehdä kyselyjä eri muuttofirmoilta. Purettu kaapisto, lipasto ja purettu vaatekaappi Italiaan olisi maksanut kalleimmillaan jopa 7000 euroa, missä ei olisi ollut mitään järkeä. Mittailimme miehen kanssa ja muiden epäilyksistä huolimatta päädyimme siihen, että keittiönkaapit ja lipasto mahtuvat mukaan. Ja niin sitten tapahtuikin!

Ensimmäisen kerran minun tai tuttujen kokemuksien mukaan Finnlines lähti matkaan aivan aikataulussa. Matka Finnlinesilla on aika kallis ja monilla alkaa olla talous tiukilla, mikä saattoi selittää myös laivan matkustajien vähyyttä. Finnlinesilla on kuitenkin hyviä tarjouspäiviä ja itse ostin matkat puoleen hintaan ystävänpäiväalesta.

Laivalla ei ole yhtään mitään tekemistä, jos ei ole kuntoiluhullu, mutta ruokailuja on onneksi suhteellisen säännöllisesti. Niinpä torkuimme, nukuimme ja söimme. Siinäpä se 30 tuntia kului. Tällä kertaa laivalla oli myös myynnissä siideriä, jota ostin kesäksi lavallisen. Se on ainoita asioita, joita olen Italiassa kaivannut; kylmää siideriä kuuman remonttipäiväään jälkeen. Saavuimme keskiviikkoiltana kauniiseen Travemündeen. Laiva ei ollut täynnä, joten pääsimme matkaan sujuvasti noin kello 21.20.

Koska olimme nukkuneet hyvin varastoon, yö sujui rattoisasti. Liikennettä oli vähän, mutta mukavan tasaisesti. Yksi sadekuuro yllätti meidät puolenyön jälkeen, mutta se ei onneksi kestänyt pitkään. Pimeä laskeutui puoli yhdentoista aikoihin ja valo alkoi viimein voittaa puoli viideltä aamulla. Ajoimme noin kolmen tunnin pätkissä.

Viime vuonna ihailimme Sveitsin maisemia, mutta emme pysähtyneet ottamaan kuvia, koska oli niin kiire päästä talolle. Nyt oli tarkoitus pysähtyä pitämään tauko Sveitsin puolella, mutta se jäi tekemättä. Tällä kertaa tulimme Itävallan puolelta, eikä reitti ollut ihan niin hieno. Aloimme myös molemmat väsähtää tässä kohtaa matkaa ja tytär nukahti, joten en viitsinyt pysäyttää autoa. Yritin napata pari kuvaa liikkeestä, mutta eivät ne oikein onnistuneet.

Ennen Italian rajaa mapsin matka-aika alkoi pidentyä. Milanon kehätiellä oli kolari ja italialaiseen tapaan siitä seurasi pian toinen ja kolmas. Tiesin, että kehätien voi välttää ajamalla pienempiä teitä, mutta maps ei nyt taipunut mihinkään. Otimme riskin ja toivoimme, että liikenne ehtisi sujuvoitumaan ennen kuin ehtisimme sinne. Matka-aika alkoikin lyhenemään jossain vaiheessa, mutta silti kehätien ruuhka vei meiltä ylimääräisen tunnin. Väsymys alkoi olla valvotun yön jäljiltä aikamoista ja minusta alkoi tuntua, että matka Sveitsin rajalta Serravalleen oli ollut tuplasti pidempi sitä edeltävään matkaan nähden. Kun viimeinen tunneli ennen Bosiota oli suljettu, tuntui että matka ei lopu koskaan. Oikeastaan pääsimme kyllä tunnelista läpi 10 minuutin odotuksen jälkeen, mutta tie Bosioon oli suljettu tunnelin jälkeen. Niinpä vielä kiersimme pidempää kiertotietä talolle ja olimme perillä n 11.45. Matka-aika oli siis yhteensä 14 ja puoli tuntia.

Katkonaisten päiväunien ja ruoan jälkeen haimme vielä poikani ja hänen tyttöystävänsä juna-asemalta. He olivat tulleet Italiaan lentäen pitkäksi viikonlopuksi. Ilta meni aivan ylikierroksilla, ei väsyttänyt, mutta olo oli jokseenkin epätodellinen. Talolla kuitenkin tutto a posto, kaikki hyvin.