Ihan aluksi: Piemontessa asiat yleensä hoituvat järkevästi ja nopeasti. Sitten on niitä ihastuttavan italalaisia tapoja, joissa näkyy kompasteleva yritys siirtyä työntekijöitä työllistävästä byrokratiasta nykyaikaiseen ja tehokkaampaan tietoyhteiskuntaan. Tämä on kertomus roskien poisviennistä.

Kuten aiemmin sanottu, saimme talokauppojen yhteydessä kiitettävästi huonekaluja ja esineitä, jotka otimme käyttöön, mutta samalla ylimpään kerrokseen jäi myös ikivanhaa tavaraa, joille on saatava kuljetus pois. Kirsi Piha yleistää kirjassaan, että italialainen ei halua toisen hyötyvän tavaroistaan, vaikka ne olisivat hänelle itselleen turhia, mutta ainakin meidän naapurimme ovat poikkeus tähän sääntöön. Tavaraa on kuljetettu ylimmästä, komannesta kerroksesta alas kellariin jo niin paljon, että se täyttää yhden n. 3x3m kellarihuoneen kokonaan. Ja tämä oli meidän yhteinen sopimuksemme: saimme perushuonekalut ja hoidamme roskan pois. Pääasiassa tavara on kierrätykseen sopivaa: puuta, metallia, pahvia ja muovia. Jätimme esimerkiksi yläkertaan kolme hetekaa varasängyiksi ja kannoimme niiden lisäksi neljä alas.

Tilasin siis mielestäni noutopalvelun sähköpostilla tälle ylimääräiselle tavaralle. Odotin saavani vastauksessa ohjeet ja aikataulut, mutta sen sijaan vastauksessa pyydettiinkin puhelinnumeroani. Kuten aiemmin kerroin, mies nro1 soitti minulle kesken rautakaupassa asioinnin ja kertoi erilaisista vaihtoehdoista sekä ohjeisti valintani jälkeen lavalle sopivista jätelaaduista, jotka olin suomalaiseen tapaan jo opiskellut nettisivulta.

Puhelun lopussa, kun olin valinnut lavan kahdeksi päiväksi pihallemme, hän pyysi minua tekemään tilauksen lavasta sähköpostilla. Koska lavatilaukset tehdään sähköpostilla. No, mikäs siinä, tein sähköpostilla tilauksen jätelavasta jäteyhtiölle. Tämä tapahtui torstaina.

Nyt lauantaiaamuna mies nro2 oli laittanut laittanut minulle sähköpostilla vastauksen: En pysty soittamaan numeroosi: 35840… voitko laittaa minulle oikean numeron. Huokaisin ja kirjoitin vastauksen, numeron alusta puuttuu + -merkki, muuten numero oli oikein. Hetken kuluttua puhelin soi jälleen. Mies nro2 kertoi, että oli saanut tilauspyynnöm lavasta. Hän kysyi, että mahtuuko lava pihallemme? Kysyin mitat ja emmin hetken lavan pituuden suhteen. Mies vastasi, että hän on itse kyllä juuri Ranskassa(!?), mutta hän lähettää pojan maanantaiaamuna katsomaan ja mittaamaan lavalle paikan. Ja tämä yhtiö on siis HSY:tä vastaava. Nyt siis olen ehkä ottanut jo muutaman askelen kohti lavaa, mutta tarina jatkuu maanantaina.

Eilen kävimme maauimalassa. Työvuorossa oli kolme nuorta miestä. Kassalla oli se, joka oli edellisellä kerralla kysynyt minulta paninien kohdalla ”Otta?”, ja minä olin italiaksi kysynyt, että mitä tarkoittaa otta? Mies oli yrittänyt kysyä minulta englanniksi, että lämmitetäänkö, hot?, mutta kun italiassa ei ole h-äännettä. Nyt kuitenkin mies päätteli nopeasti astuessamme kassalle, että olemme stranieri. Hän valitsi kielivalikoimastaan espanjan. Muutaman kysymyksen jälkeen (jotka kyllä ymmärsin tilanneriippuvaisina), vastasin että, no hablo español. Mies vastasi espanjaksi, että hän on käynyt Kuubassa. Tässä vaiheessa kaksi muuta kaveria oli hiipinyt kassamiehen viereen ja katselivat tätä hyvin ihmeissään ja tirskahtelivat hämmentyinenä. Toistin italiaksi, että olemme Suomesta, enkä osaa espanjaa. Mies katsoi minua ihmeissään, että onko italia sitten parempi? Toinen nuori mies, antaessaan meille rantaatuolit, kysyi niiden paikasta ”Donde?” ja nauroi makeasti päälle.