Maanantaina ajoin tyttären Genovan lentokentälle. Varasimme matkaan hyvin aikaa, koska Milano-Genova -moottoritie on toisinaan rekkojen takia kovin ruuhkainen. Tällä kertaa matka sujui joutuisasti ja lapsi oli todella hyvissä ajoin kentällä, jolla ei ollut muiden Euroopan keskeisten kenttien (jokainen, joka on käynyt Genovan kentällä, ymmärtää) tapaan turvatarkastusjonoja. Myöhemmin selvisi, että lento oli tunnin myöhässä, mutta kuin ihmeen kaupalla lapsi selvisi tunnin vaihtoajalla onneksi myöhässä lähteneeseen Helsingin jatkolentoon.

Poikani kone oli laskeutumassa Genovaan samoihin aikoihin kuin tyttäreni kone piti lähteä, joten meillä jäi nuorimman kanssa pari tuntia hukattavaksi. Ajoin siis läheiseen Pegliin, jossa oli kätevästi suuri parkkialue rannan vieressä. Uimarannalle johtavan polun alkupäässä oli jännittävä ”Balneare permanentemente vietata” -kuva, jossa uimaan hyppäävän ukkelin yli oli vedetty punainen kieltoviiva. Koska rannalla oli kuitenkin runsaasti uimareita, päättelin, että kielto oli varmastikin jäänyt korona-ajasta, tai liittyi johonkin muuhun italialaiskieltoon, joka ei ollut enää voimassa, tai josta ei välitetty. Merivesi oli taas pitkän talven jälkeen mukava kokemus. Kelluminen suolaisessa, lämpimässä vedessä on kyllä erityisen rentouttavaa. Myös pikkukivirannassa on puolensa vedestä noustessa, hiekkaa ei ollut ihan joka paikassa. Uinnin jälkeen noukimme pojan lentokentältä ja koukkasimme kotiin Ikean kautta, josta piti ostaa vain kaksi patjaa, mutta josta loppujen lopuksi saattoi tarttua mukaan jotain muutakin.

Oleminen jatkui kuten ennenkin. Seuraavan huoneen tyhjennystä ja seinien paikkailua, joka sujui tässä huoneessa edellistä nopeammin. Melkein joka päivä kuitenkin jouduin suuntaamaan auton nokan kohti Serravallea, koska aina jotain oli unohtunut. Tänään, reilu viikko tulosta, asioin ensimmäisen kerran lähirautakaupassa. Serravallen 15 kilometrin sijaan tähän Dellacasaan on nelisen kilometriä ja sieltähän saakin ihan kaiken tarvittavan. Myös palvelua, toisin kuin ketjuliikkeessä. Niinpä valitsin myyjän kanssa seinän värin ihan värikartasta, ja siksi skaalakin oli paljon laajempi kuin valmiiden värisekoitusten kanssa Selfissä. Varmaan myös Selfissä olisi saanut sekoitettuja maaleja, mutta en ole jaksanut etsiä suuresta hallista myyjää käsiini. Dellacasasta sain myös decerantea, joka on tarkoitettu tahrojen poistamiseen huokoisesta kivilattiasta. Hinta oli aika suolainen, 22,80€/litra, mutta toivon mukaan nyt löytyi se oikea tuote.

Olen hoidellut myös vähitellen kaikenlaisia asioita. Koska hoidettavaa on paljon, olisivat ne kätevää hoitaa sähköpostilla. Aikaa ja stressiä säästyisi huomattavasti. Vaan ei. Italialaiset rakastavat puhelinta, toisin kuin minä. Minä, joka siirtelen hoidettavia puheluita suomeksikin aina hamaan tulevaisuuteen, joudun täällä kohtaamaan tämän kauheuden jatkuvasti. Kun lähetän sähköpostia johonkin nettisivulla olevaan osoitteeseen, viestiin ei joko vastata, tai sitten vastaus soitetaan.

Ja niin tänäänkin. Ollessani rautakaupassa ja puhuessani vauvaitaliaani myyjälle, puhelin soi. Olisin niin halunnut tietää, mikä ero maaleissa Traspirante, Lavabile ja Copritutto on (olen päätynyt lavabileen, koska se on keskimmäinen, ehkä kysymys on peittävyydestä?), kun italialainen numero välkkyi näytössäni pahaenteisesti. Langan toisessa päässä oli Jätepalvelun mies, jolta olin sähköpostissa tiedustellut jätteiden noutopalvelusta. Meille on kertynyt yläkerran tyhjennyksestä melkein kaksi kellarillista vanhoja huonekaluja ja pahvia ynnä muuta, josta haluaisimme eroon. Olin jo lukenut nettisivuilta ohjeet siitä, mitkä tavarat käyvät hakupalveluun (enkä ymmärrä, mitä niille muille sitten tehdään), ja tehnyt pyynnön hakupalvelusta. Samalla kun kuuntelin rautakaupan myyjää, joka selitti jotain italiaa taitamattomalle pojalleni, kuuntelin jätemiehen laajaa selostusta erilaisita noutopalvelun vaihtoehdoista sekä palveluun sopivista ja sopimattomista materiaaleista. ”Kuinka paljon pois vietävää on? Kuutioina?” Ehkä kolme, en tiedä. Tavaran määrä on minusta valtavan vaikeaa arvioida kuutioina. Loppujen lopuksi vastasin, että otamme lavan kahdeksi päiväksi, kiitos. Tein tämän jälkeen vielä tilauksen sähköpostilla, katsotaan nyt koska lava tulee. Ja seuraavaksi sitten ikkunatöitä tilaamaan.

Kuumuus täällä lisääntyy päivä päivältä. Rakastan lämpöä, mutta ymmärrän, että tämänkaltaiset lämpötilat kesäkuussa ovat huolestuttavia. Päätimme pojan kanssa aamulla, että emme jatka remonttia tässä kuumuudessa. Niinpä olemme oleskelleet, syöneet, käyneet ostamassa baarista jäätelön ja mummolta leipää ja kinkkua ja nuorin on pulikoinut altaassaan. Illalla kuitenkin viileni sen verran, että yhden seinän kävin maalaamassa uudella kauniilla Azzurro-sävyllä, jonka sedän kanssa valitsimme.