Vanhin tyttäreni on käynyt Speranzinossa kerran aiemmin. Olimme viime vuoden heinäkuussa kahdestaan talolla ja teimme silloin yläkerran ensimmäisen huoneen valmiiksi. Nyt hän tuli Bosioon taas viikoksi, jonka äiti oli ohjelmoinut taas aika remonttipitoiseksi. Ehkä seuraavan kerran järjestän hänelle tänne myös lomaviikon.

Työn alla oleva huone oli ylimmän kerroksen huoneista huonokuntoisin. Tyhjennyksen jälkeen meillä meni lähes kaksi päivää ja hirveä määrä pakkelia kaikenlaisten kolojen paikkailuun. Emme tosin ihan koko päivää ahkeroineet, muutaman tunnin aamupäivällä ennen lounasta ja sitten vielä jonkin aikaa ennen iltaruokaa. Siinä välissä asettelin Suomesta tuotuja tavaroita paikoilleen ja raivasin villiintynyttä puutarhaa.

Pihalle nostimme pöydän, joka löytyi kellarista. Olin ajatellut hioa kaksi isoa puulevyä (yläkerran löytöjä) ja ruuvata ne Ikean metallijalkoihin, mutta tämä vanha pöytä sopii ainakin väliaikaiseksi puutarhapöydäksi. Perjantaina saapui myös Ikean tilaus, jonka puulaatat kliksuttelin terassin aluseksi. Tuolit löytyivät ullakolta ja kuolleeseen pihapuuhun virittelin Suomesta tuodut valot. Viiniä piti vähän kesyttää aidaksi ja nyt pieni terassimme näyttää minusta jo aika kivalta. Jostain vielä hankin säleikön ja köynnösruusun näkösuojaksi.

Corrado on ihastellut työntekoamme ja viihtyisää pientä pihaamme. Italialaiseen tapaan kaikki on bellissima. Sitten hän esitteli minulle omaa pihaansa, jonka parissa on kevään ahkeroinut. Hän oli rakentanut uima-altaan, valanut sille pohjan ja rakentanut ympärille kävelytason. Heidän pihansa on rinteeseen porrastettuna, uima-allas on keskimmäisellä tasolla ja siitä on kaunis näkymä alas laaksoon. Alimmalla tasolla pihalla on suurehko hedelmätarha. Ylemmäs naapurimme on rakentanut terassin, tai oikeastaan valanut lattian ja asentanut siihen pergolan, jonka vieressä on baari. Menin aivan sanattomaksi nähdessäni koko komeuden, mikä ei välttämättä haittaa, sillä innostuessaan naapurini puhuu taukoamatta.

Tyhjentäessämme yläkertaa löysin koulukirjojen välistä kirjeen vuodelta 1960. Nimestä ja vuodesta päättelin, että kirje oli tullut joko Caterinan, siis Corradon äidin, isälle tai veljelle. Koska samalta aikakaudelta oli myös oppikirjoja samalla nimellä, veli oli todennäköisempi. Niinpä kun Corrado, Caterina ja vanhempi herra, joka useamman kerran viikossa käy vanhalla rouvalla kylässä, istuivat piazzalla, kävin kertomassa, että olin löytänyt vanhan kirjeen. Kävi ilmi, että vanhempi herra oli Caterinan veli Alessandro ja kirje oli hänelle. Vanhan miehen silmät oikein tuikkivat ilosta, kun hän kiitteli minua kirjeestä.

Päivät siis kuluivat töitä tehden, mutta olimme luvanneet nuorimmalle, että lauantaina pidämme vapaapäivän. Lähdimme Gavin maauimalaan. Vaikka oli kuuma lauantai, ei väkeä ollut liikaa. Suurin osa näytti tulleen paikalle koko päiväksi. Mekin venytimme oleskeluamme vähän aiottua pidemmälsi, sillä pienestä baarista sai lounasta ja auringonvarjon alla oli mukava loikoilla. Kuten tavallista, ainoa joka paloi, oli tummahiuksinen vanhin tyttäreni, jolla on myös selvästi tummempi iho kuin meillä kahdella vähän punapigmenttisellä. Ikävä kyllä olkapäät punoittivat vielä maanantaina lähdön hetkellä aloe vera-rasvauksista huolimatta.

Intouduimme uinnin jälkeen vielä kuitenkin remonttihommiin ja illalla havahduin siihen, ettei meillä ollut oikein mitään syötävää. Lähdimme siis pizzeriaan hakemaan pizzoja. Mutta baari ja pizzeria olivatkin kiinni lauantai-iltana. Pelästyin jo paikan lopettaneen, kunnes myöhemmin selvisi, että he avaavat heti uuden pizzakokin löydyttyä. Jatkoimme siis matkaa Bosion toiseen baariin, Bar Tumeen, jossa emme olleet vielä käyneet. Bar Tume on enemmänkin baari suomalaisessa merkityksessä, mutta sen kyltissä lukee komeasti Pizzeria, joten toivoin sieltä löytyvän jotain mukaan otettavaa. Tiskin takana oleva nuori nainen oli vasta aloittanut työt paikassa, joten ei ollut ihan varma ruokapuolesta. Hän oli kuitenkin melko varma, ettei pizzaa taida olla. Mukava omistajarouva tuli paikalle ja lupasi tehdä meille kuitenkin piadinet mukaan otettavaksi. Piadine on tortillan tapainen lettu, joka voidaan täyttää erilaisilla täytteillä. Maksun kohdalla muistin, että minulla ei olekaan yhtään käteistä mukana. Eikä kortilla tietenkään voinut maksaa. Niinpä jätin tytöt baariin ja kipitin puolen kilometrin matkan pankkiautomaatille ja takaisin. Kotona piadinet kyllä maistuivat.

Sunnuntaina viimeisen maalauksen ja lattian pesun jälkeen lähdimme Serravalleen ostamaan tuliaisia. Tällä kertaa nuorimmaiseni jaksoi jo kiertää outlet-kaupungista yhden kolmasosan. Seuraavalla kerralla sitten vähän enemmän. Illalla vielä pesin lattian, joka on osoittautunut aika hanklaksi puhdistaa. Minun täytynee tavoistani poiketen kysyä neuvoa aineen ostamiseen kaupasta. Puhdistettuna lattiasta tulee niin hieno, mutta se on vuosikymmenten saatossa imenyt itseensä kaikenlaisia maali-ja öljytahroja, jotka eivät lähde huokoisesta pinnasta. Lisäksi reunoilla on vanha vahakerros, joka on vaalea, paksu ja ruma.

Siellä alla piilottelee kaunis lattia.