Tällä kertaa lähdimme Bosioon autolla. Alunperin meidän piti ajaa perille kahdestaan aikuisen tyttäreni kanssa, mutta pienin, kohta kahdeksanvuotias, taivutteli itsensä myös matkaan.

Pakkasimme auton aivan täyteen. Vasta päivää ennen lähtöä sain luvan alkaa siirrellä olohuoneessa kasvanutta tavarakasaa autoon. Lähes kaikki mahtuivat, ainoastaan isokokoinen jäähdytin oli pakko jättää odottamaan seuraavaa kertaa. Mukana oli kakikenlaista pientä, kuten astioita, tauluja ja tekstiilejä sekä korihylly, kylpyhuoneen puinen kärry ja yöpöytä. Eteiseen unohtuivat kasa henkareita sekä ylimääräiset verhotangot, mutta sisko koettaa saada ne survottua omaan autoonsa.

Matkan alku oli vähän stressaava. Finnlines oli ilmoittanut laivan olevan kolme tuntia myöhässä, mutta senkin jälkeen odottelimme laivaan pääsyä autossa kolmisen tuntia. Pitkiä tunteja melkein kahdeksanvuotiaan kanssa. Laivalla matkustimme vain minä ja nuorin matkalainen, sillä toinen tyttäreni tulee merisairaaksi jo satamassa. Hän siis lensi Hampuriin ja tuli sieltä junalla meitä vastaan Travemündeen. Laivamatka oli pitkä, mutta lopulta saavuimme melkein ajoissa perille, löysimme tyttäreni ja pääsimme melko sujuvasti kohti Saksan pimeitä moottoriteitä noin kello yhdentoista aikaan illalla.

Alussa tie vaikutti todella hyvältä, mutta Hampurin jälkeen tie muuttui rosoiseksi ja mutkaiseksi. Vaihtelimme kuskia parin tunnin välein ja ajaessani tyttäreni saikin vähän nukuttua, kun minä puolestani vuorollani lähinnä torkahtelin. Raskaimmat pätkät ajaa olivat puolesta yöstä eteenpäin ja sitten taas aamulla joskus seitsemän jälkeen. Koko yön tiellä oli paljon liikennettä, etenkin rekkoja. Toisaalta tietä oli niiden valoilla helppo seurata, mutta välillä meni vähän rasittavaksi pitkien räpsyttelyksi. Kaikki huoltoasemat olivat myös auki läpi yön. Vessassa käynti maksoi niillä 50 senttiä!

Sveitsi oli kaunis ja sujuva. Eteläosassa nuorimmainen huomasi, että ollaan ihan kuin Italiassa. Arkkitehtuurin puolesta tosiaan vaikuttikin siltä, mutta liikennejärjestelyt olivat vielä kovin samanlaiset kuin pohjoisempana. Kun viimein ylitimme Italian rajan puoli yhden aikaan iltapäivällä, tuntui heti tutummalta. Liikenneympyröissä oli ylimääräisiä poistumisliuskoja, eikä ilman google mapsia olisi löydetty minnekään. Lopulta omalla autolla pihaan kaartaessa tuntui taas kuin olisi palannut kotiin.

Ensimmäisille kahdelle viikolle olin suunnitellut remonttia. Ylimmästä kerroksesta on tehty lapsille yksi huone valmiiksi ja jatkossa siitä tulee kolmen vanhimman lapseni huone. Nuoremmille tehdään huoneet kahdesta ylimmän kerroksen vanhasta ullakkohuoneesta. Aloimme heti ensimmäisenä aamuna tyhjentää toista huoneista. Veimme alas säkeittäin vanhoja koulukirjoja, huonekaluja ja sekalaista roskaa. Tämä on minusta remontin raskain vaihe. Itse tekeminen on suhteellisen rentouttavaa, mutta tavaroiden kantaminen kolmannesta kerroksesta kellariin, joka koko ajan täyttyy uhkaavasti, on suhteellisen raskasta. Alkulomasta lämpötila onneksi pysytteli kolmenkympin alapuolella, mikä oli työnteon näkökulmasta hyvä asia. Tavoitteena on nyt kahden ensimmäisen lomaviikon aikana saada molemmat huoneet valmiiksi ja sen jälkeen vaan lomailla.