Pääsiäislauantaina näin vihdoin myös Corradon ja vaimon. Pitkäperjantai on Italiassa ihan tavallinen työpäivä, mikä oli yllätys. Ja työpäivät ovat todella pitkiä, joten ennen lauantaita emme siis törmänneet. Kun näimme, tapaaminen meni tutun kaavan mukaan: ”Hei, olemme tulleet!” ”Olette tulleet! Onko kaikki kunnossa?” Ja tämän tervehdyksen jälkeen luetteloin kaikki meitä mietityttäneet asiat ja Corrado hoitaa ne. Esimerkiksi tällä kertaa meidän biojäteastiamme oli jäänyt tyhjentämättä maanantaina ja perjantaina. Seuraava tyhjennys olisi pääsiäisen takia vasta seuraavana perjantaina ja silloin se todella olisi tyhjennettävä. Corrado oli aivan tuohduksissaan ja sanoi hoitavansa asian naapurin Patrizian kanssa, joka jos muistatte, on kunnantalolla töissä. Roskien tyhjennyksen hoitaa firma nimeltä Econet, mutta koska sopimus tehdään kunnantalolla, ne liittynevät toisiinsa. Ja seuraavana perjantaina astia todella tyhjennettiin kärpäsineen kaikkineen. Sisko oli myös huomannut, että vasemman puoleisen naapurin autotallin katon ränni oli katkennut (?) ja vesi valui suoraan meidän pihallemme talon nurkalta. Sanoin, että minun pitää varmaan sanoa vaarille asiasta. Corrado sanoi, että mitä vielä, haki pitkän varren ja tönäisi putken katolle. Lisäksi tuli hoidettua pari muutakin pikku juttua.

Lauantai-iltapäivänä siskon perhe lähti kohti Suomea. Illemmalla talolle saapui ystäväni miehineen ja poikineen Brysselistä. Illalliseksi lähdimme hakemaan pizzoja pizzeria-baarista. Pizzeriassa oli kolme työntekijää. Nuori englantia osaava mies, joka on ehkä trattorian pariskunnan poika sekä kaksi muuta. Mutta koska ystäväni puhuu parempaa italiaa kuin minä, puhuimme siis italiaa. Pizzoja valitessamme tuli paikalle trattorian mies, joka kuulutti kaikille, että tässä on se Suomalainen Rouva, jolla on talo täällä. Luulen, että aika moni sen jo tiesikin. Baarin nuori mies kertoi ystävälleni, että hän on käynyt Suomessa, Ivalossa. Niinpä tietenkin.

Istuimme hetken baarin puolella odottamassa pizzoja, jotka tulivat kuitenkin nopeasti. Suomessa en lähtisi mihinkään lähiökuppilaan tai kyläbaariin, mutta Bosiossa sitä täytyy vielä kokeilla. Tunnelma on mukava. Pöydillä oli ruutuliinat ja proseccolasien kanssa tuotiin myöspientä syötävää. Tosin miehet katsoivat sisällä jalkapalloa ja naiset istuivat lasten kanssa ulkona terassilla. Mutta ehkä Suomalainen Rouva saisi istua myös sisällä.

Seuraavana aamuna sisko laittoi viestin, että hän oli tehnyt testin varmuudeksi palattuaan kotiin ja se oli positiivinen. Minäkin tein testin. Jotenkin en ollut osannut odottaa, että saisin koronan. Ja ainakin olin ajatellut, että jos sen saisin, niin olisin astmaatikkona kuoleman kielissä. Mutta niin vain tein oireettomana positiivisen viivan. Laitoimme ystäväperheen kanssa maskit kasvoille ja lähdimme kävelylle. He ovat sairastaneet taudin jokin aika aiemmin, joten paniikkia ei siltä osin ollut. Kävelyllä olo tuntui epätodelliselta. Tervehdimme vanhempien rouvien ryhmää, jotka iloisesti nyt juttelivat meille aiempaa enemmän (luulen, että olen päässyt nyt vähän osaksi yhteisöä). Samalla päätimme, että ystävät varaavat majoituksen Cinque Terrestä ja peruuttavat toisen ystävän luo menemisen paluumatkalta.

Niin lähtivät ystävät ja jäimme tytön kanssa kahdestaan karanteeniin. Onneksi olin täyttänyt jääkaapin vieraiden vuoksi, joten mitään hätää meillä ei sinänsä ollut. Oireeni pysyivät koko ajan melko lievinä, eikä tyttäreni sairastunut. Ainoastaan maanantaiaamuna tunsin hetkellisesti tukehtuvani lämpimän suihkun jälkeen, mutta sekin meni ohi. Minua kuitenkin helpotti tieto, että ystäväni perhe olisi lähellä, jos vaikka joutuisin lähtemään sairaalaan.

Sitten alkoi asioiden järjestely. Yksityiset testipaikat aukesivat tiistaina, mutta missään ei ollut aikoja. Jonotin puhelimessa tuntikausia tiistaina ja keskiviikkona. Testipaikkaan, sairaalaan, lääkäriasemalle, omaan työterveyteen, vakuutusyhtiöön. Sairaalat tai lääkäriasemat eivät Italiassa tee testejä. Testi tehdään apteekissa (tai yksityisessä testipaikassa) ja se jälkeen perhelääkäri vahvistaa karanteeniajan ja kirjoittaa tiedon järjestelmään. Olin laittanut viestin Corradolle sunnuntaina koronastani. Hän vastasi, että taitaa hänelläkin olla, tekee testin myöhemmin. Soitin tiistaina melkein itkuisena Corradolle, etten tiedä mitä tekisin, tarvitsen testiä ja lääkärintodistusta. Corrado rauhoitteli, että nyt vaan soitat apteekkiin ja käyt tekemässä testin, se riittää ainakin Italiassa työpaikalle, varmaan myös Suomessa?

Varasin siis testin apteekkiin ja apteekkari sanoi nimeni kuullessaan: ”Toivonen, olet suomalainen?”, koska Henri Toivonen todellakin muistetaan täällä. Kävin testissä ja sain todistuksen. Apteekissa sanottiin, että viikko eteenpäin olisi karanteenia ja se pitäisi vahvistaa lääkärillä. Vastasin, että tottakai ja kiitin todistuksesta. Todistuksen lisäksi olin jo aiemmin siirtänyt tiistain lentoa eteenpäin ja jatkanut autonvuokrausta. Työterveydestä ja vakuutusyhtiöstä kerrottiin, että tarvitsisin lääkärintodistuksen. Toisella kerralla työterveyden (joka ei muuten auttanut mitenkään) vastaanottovirkailija vihjaisi suomalaisista etälääkäripalveluista. Silloin muistin itsekin Taskulääkäripalvelun, joka on loistava palvelu. Niinpä lopulta sain etänä lääkärintodistuksen.

Lopulta keskiviikkona kaikki asiat oli hoidettu ja meillä tytön kanssa lauantaihin saakka vain aikaa. Harvoin olen viettänyt niin rentoja päiviä kuin loppuloma Bosiossa. Heräiltiin aamulla rauhassa, ajettiin autolla johonkin vuorenrinteelle tai joen rantaan, palattuamme syötiin, luettiin ja katsottiin elokuvia. Vähän tylsää, mutta ainakin akut tulivat ladattua. Lauantaina lähdimme iltapäivällä kohti Milanoa ja puolenyön aikoihin saavuimme Helsinkiin sen suuremmitta kommelluksitta.

Tätä kirjoittaessa on tasan kaksi viikkoa aikaa kesäloman alkuun. Silloin suuntaamme tyttärien kanssa auton nokan kohti Saksaa ja sieltä Bosiota. Ohjelmassa on ainakin kahden makuuhuoneen remontointi, ikkunoiden vaihtoa ja vaihtuvia vieraita. Niin ja tietenkin pihan laatoittamista ja kalustamista. Sitä odotellessa!