Päätimme ensimmäisenä jouluna mennä talolle kahdestaan mieheni kanssa. Talon eristys ja lämmitys olivat aika epävarmoja, joten jätimme lapset kotiin. Toisaalta emme olleet myöskään pitkään aikaan olleetkaan reissussa ilman lapsia.

Lensimme tapaninpäivänä välilaskun kautta suoraan Genovaan. Genovan lentokenttä sijaitsee ihanasti aivan meren rannassa ja lämmin tuuli ja tutut tuoksut vastaanottivat meidät. Autonvuokraus kävi kätevästi ilman jonoja. Ajomatka Genovasta talolle on mukavan lyhyt ja kuvittelin osaavani talolle ilman opastusta. Osasinkin, hiukan tavallista useamman käännöksen ja aika paljon tavallista pidemmän reitin jälkeen.

Talo oli kylmä. Todella kylmä. Kylmät ja kosteat seinät hohkasivat kylmää ja sisälämpötila oli alle kymmenen astetta. Itse olin osannut varautua talon kylmyyteen syysloman jälkeen, mutta miehellä ei ollut fleecekerrastoa tai villavaatteita mukana. Laitoimme keittiön ja yläkerran kylpyhuoneisiin lämpöpuhaltimet päälle, makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen patterit. Seuraavana päivänä kävimme myös shoppailemassa miesten fleece-vaatteita.

Sulake alkoi paukkua melkein heti lämminvesivaraajan, jääkaapin ja lämmityslaitteiden kuormituksessa. Minulle oli selvinnyt, että taloissa oli yleisesti vain yksi sulake, johon sopimuksesta riippuen tuli x määrä jännitettä. Meidän jännitteemme oli liian pieni lämmittämään taloa sähköllä. Olin tilannut jo Suomesta käsin sähkölaitokselta jännitteen noston, mutta vielä en ollut saanut toimenpiteelle päivämäärää. Niinpä ensimmäisen illan jälkeen suljimme olohuoneen oven ja pysyttelimme vain keittiössä tai makuuhuoneessa. Makuuhuone oli jo ensimmäisenä aamuna siedettävän lämmin ja keittiö toisena iltana. Toisena yönä tosin sulake napsahti keskellä yötä, joten seuraavan aamun herätys oli aika kalsea. Ensi syksyksi on mietittävä lämmitystä uusiksi, tarkoituksena on ainakin ostaa bioetanolitakka alakertaan.

Ulkolämpötila vuoden vaihteessa oli lähellä nollaa. Aurinko kuitenkin pilkisteli aika ajoin ja silloin piti avata takkia kävellessä, joulukuussakin se lämmitti niin mukavasti. Yhden päivän vietimme Genovassa, jossa teimme jonkunlaisen harhaanajon ennätyksen. Genovan meri-ilmasto on täysin erilainen kuin meidän vuorostoilmamme ja lämpötila nousi parhaimmillaan +18C:een. Noustuamme autosta Genovassa, Corrado soitti ja kertoi, että sähkölaitoksen mies halusi sopia ajan, jolloin hän tulee vaihtamaan mittarimme ja nostamaan jännitettä. Corrado ehdotti, että hän sopii miehen kanssa sopivan ajan. Tottahan se sopi. Samalla mietin, että meidän täytyy myös ottaa selvää miten Italiassa teetetään lisää avaimia, koska toisten avainten ollessa Corradolla, minulle ja siskolleni jäävät vain yhdet yhteiset avaimet. Muutaman harhaanajon ja Ikea-kiepauksen jälkeen ajoimme kaunista vuoristoreittiä takaisin talolle.

Pois lähtiessä iski taas haikeus. Seuraavaan kertaan olisi aivan liian pitkä aika, koska olimme päättäneet korona-testauksen ym. takia jättää hiihtolomareissun välistä. Haikein mielin ajelimme takaisin Genovan lentokentälle radiota kuunnellen. Radiossa puhuttiin tulevasta keväästä ja toimittaja huokaisi, että emmeköhän kaikki ole jo saaneet tarpeeksemme tästä talvesta, kevät saisi jo tulla. Ulkona Genovassa oli +15C. Meillä sellaista on onnelisena toukokuun päivänä.