(Speranza = Toivo, Speranzinon voisi suomentaa pieneksi toivoksi, eli Toivonen)

Talomme sijaitsee Bosiossa, Piemontessa. Bosion kohdalla Piemonten raja ikään kuin sukeltaa Ligurian puolelle. Kun moottoritietä jatkaa eteenpäin kohti merta, saapuu Genovaan, toisessa suunnassa on Milano. Viiden minuutin ajomatkan päässä Bosiosta on Gavi, joka on astetta suurempi kylä ja josta löytyy supermercato ja vähän siitä eteenpäin Serravallen massiivinen ostoskeskus, josta löytyy ihan kaikki.

Suurin osa Bosiosta on suurta luonnonpuistoa. Kylässä ja sen laitamilla asuu noin 1100 asukasta. Bosion asukaskunta vanhenee, nuoret muuttavat suurempiin kaupunkeihin. Kylässä on silti apteekki, pizzeria, ravintola sekä pari pientä kauppaa. Joulukuussa myös ompelija avasi liikkeen Bosiossa.

Meidän keltainen talomme on Bosion pohjoisreunalla. Meillä on oma pieni takapiha ja etupiha on jaettu kahden muun talon kanssa. Talo on rakennettu vuonna 1900, eikä sen nimi ole ollut Villa Speranza ennen meitä. Talon ovat rakentaneet Caterina-rouvan isovanhemmat. Se on myös Caterinan lapsuudenkoti. Kun Caterina on aikoinaan mennyt naimisiin, ehkä 60-luvulla, hän on rakentanut miehensä kanssa samaan pihaan oman talonsa. Kun hänen poikansa Corrado on perustanut perheen, on Caterinan taloa jatkettu paritaloksi. Niinpä talomme on tässä turvallisessa perheyhteisössä Caterinan, Corradon ja hänen vaimonsa sekä poikansa kanssa.

Etupiha on erotettu matalalla aidalla oikealla puolella asuvien naapureiden pihasta. Siinä asuvat naapurin pappa ja hänen vaimonsa. Pappa on hyvin huolehtiva ja informoi meitä aina kaikista tärkeistä asioista. Hän toistaa minulle asiat aina kolmeen kertaan, koska ei ihan usko, että olen aina ymmärtänyt. Vasemmalla puolella pihatien ja suuren portin takana on Patrizian ja hänen miehensä talo. Koska nimillä esittely ei oikein kuulu bosiolaiseen kulttuuriin, tiedän vasta harvan ihmisen etunimen.

Ihmisten lisäksi pihayhteisöömme kuuluu koira ja kolme kissaa sekä vierailevat eläimet. Italiassa jokaisessa talossa, ainakin maaseuudulla on kissoja ja koiria. Meidän pihamme on ollut niin kauan tyhjillään, että sitä on käytetty jonkinlaisena koirapuistona. Viimeistään ensi kesänä on pihasta kuorittava hyvin lannoitettu maakerros pois ja laitettava jonkinlainen ystävällismielinen Ei koiria -kyltti.