Vajaan viikon ennen kaupantekohetkeä vietimme leirintäalueen uima-altaalla sekä lähialueilla. Vanhan miehen lisäksi leirintäalueella työskenteli päivittäin myös Camilla. Hänen kanssaan juttelimme tulevasta kaupanteosta sekä majoitustoiminnan vaikeudesta covidin keskellä. Hän rohkaisi minua italiani kanssa, sillä vaikka ymmärrän paljon italiaa, on oma ilmaisuni kovin rajoittunutta. Vastapuoli ei jaksa odottaa, kun pohdin imperfekti- tai konjunktiivi-muotoja, tai sitä miten objekti liittyy verbiin. Vähitellen olen kuitenkin uskaltautunut puhumaan ajattelematta liikaa, virheet eivät italialaisia haittaa.

Camilla suositteli meille tutustumista Val Borberaan ja sinne teimmekin lasten kanssa retkiä. Joen uoman varrella on monia kohtia, mistä pääsee uimaan veteen, joka on vielä kesäkuussa varsin viileää.

Vihdoin torstai 24.6. saapui. Juhannus, San Giovanni, on myös Italiassa juhlapäivä ja se osui tänä vuonna tähän torstaihin. Notaari oli lähdössä aiemmin töistä viettääkseen juhlaa perheensä kanssa. Notaarillamme oli toinen toimisto Ovadassa. Ajoimme sinne pientä vuoristotietä pitkin. Ovadassa oli parhaillaan käynnissä markinat, jotka joko liittyivät juhannukseen, tai eivät. Joka tapauksessa sain parkkipaikalta viimeisen mahdollisen paikan pyörittyäni hyvän aikaa sitä ympäri. Onneksi olimme paikalla hyvissä ajoin.

Pienessä kaupungissa löysin notaarin toimiston helposti ja paikalla olivatkin jo Corrado, tämän iäkäs äiti Caterina, joka myi meille taloa sekä Barbara. Istuimme hetkeksi odottamaan ja minua jännitti niin, etten enää muista, juttelimmeko jotain odottaessamme. Notaari kutsui meidät sisään aivan aikataulussa.

Istuimme maskit päässä turvaetäisyyksin huoneessa. Luulen, että notaari kävi kaiken läpi nopeutetussa tahdissa, jotta pääsisi lähtemään kotiin. Hän luki koko monisivuisen kauppakirjan läpi ääneen meille ja varmisti aina välillä minulta, olenko ymmärtänyt. Hän kävi läpi energiatodistus APE:n ja varmisti, että ymmärsin talon olevan vanha eikä nykyisten, uusien energiavaatimusten mukainen. Hän mainitsi myös, että jos tekisimme energiatehokkuutta edistäviä toimenpiteitä, saisimme talon myyntiarvon nousemaan nopeasti. Mietin mielessäni, että myyminen ei nyt ensimmäisenä ole kyllä mielessäni.

Jatkuvien allekirjoitusten jälkeen pääsimme raha-asioihin. Olin siis nostanut kolme shekkiä. Ensinnäkin Barbara laskutti välityksestä todella vähän, vain 1000 euroa. Siitä minulla oli hänelle shekki.

Notaarin shekkiin sisältyivät sekä notaarimaksu, joku minulle eritelty maksu, sekä myynti (osto?)vero, joka oli 10% ostohinnasta. Tämä VAT on 4% niille, jotka ostavat asunnon tai talon itselleen asumiskäyttöön ja joilla on residenzia. Residenziaa voi hakea, kun on asunut yhtämittaisesti Italiassa tietyn ajan ja se tuo tiettyjä mahdollisuuksia, muun muassa ostaa ja rekisteröidä auton Italiassa. 10% VAT tulee niille, jotka ostavat loma-asunnon ja/tai joilla ei ole residenziaa. Lisäksi on olemassa 22%:n Luxury Home VAT, mutta sen määritelmään en ole tutustunut. Lisäksi notaarin shekissä oli joitain pienempiä minulle eriteltyjä maksuja, ehkä jätehuoltoon ym liittyen sekä notaarin palkkio. Minun shekkini notaarille oli yhteensä 7.500€ .

Lisäksi minulla oli shekki talon myyntihinnasta, 35.000€, jota olin säilyttänyt hermostuneena asuntomme kaapissa.

Shekit siis vaihdettiin ja niistä sain vastineeksi kuitin kustakin. Minun piti vielä vahvistaa suullisesti notaarille, että olen ansainnut rahat palkkatyöstä. Epäröin hetken, koska oikeasti rahat olivat perintöä, mutta notaari selitti, että voin vastata reippaasti kyllä, kunhan rahoihin ei liittynyt mitään rahanpesua tai muuta rikollista. Shekkien vaihdon jälkeen kaikki oli valmista. Corrado oli unohtanut toiset avaimet kotiin, joten hän antoi minulle yhdet avaimet. Kaikki onnittelivat minua ja ihailivat taas sitä, kuinka hienosti isoveli oli huolehtinut pikkusiskosta ja kuinka huomaa, että lapset eivät ole italialialaisia…

Kaupan jälkeen menimme lasten kanssa syömään, ennen kuin suunnistimme talolle. Kaikki oli tapahtunut jotenkin helposti. Lähinnä aikaa oli mennyt odotteluun, mutta muuten kaikki asiat olivat vaan lutviutuneet eteenpäin. Meillä oli talo Italiassa!

Ajelimme talolle, jossa Corrado jo odottelikin. Hän varmisti, että olimme syöneet (muuten olisi kutsunut meidät lounaalle kotiinsa.) Kävimme läpi sähkö- ja jäteasioita ja hän lupasi hoitaa ne minulle. Sovimme, että tulemme seuraavana päivänä takaisin. Hän pyysi, että käyn aamupäivällä kunnantalolla ja kysyn Patriziaa. Hän selittäisi vielä tänään Patrizialle kaiken. Olin kieltämättä pyörällä päästäni kaikesta tapahtuneesta sekä jatkuvasta italiaksi ajattelusta, mutta lupasin mennä aamupäivällä kunnantalolle.

Ajoimme takaisin asunnolle illansuussa. Camilla odotteli meitä siellä kuohuvan ja herkkujen kanssa. Sitten olikin vuoro laittaa viestejä kotiin siskolle, miehelle ja isälle: Meillä on nyt talo!