Lähdimme kohti Italiaa tiistaina 8.6.2021. Lensimme Milanoon Frankfurtin kautta ja matka oli kuin toisesta todellisuudesta. Helsinki-Vantaa oli autio ja Frankfurtissa oli vain yksi terminaali auki. Italiassa oli ollut poikkeuksellisen kylmä ja sateinen loppukevät ja alkukesä, saapumispäivämme ilta oli vielä melko kolea. Automatkan aikana nuorin tyttäreni katseli maisemien häikäisevää vihreyttä ja varmisteli, että olemmehan oikeasti Italiassa, ei näytä siltä. Kaikkialla oli tosiaan aivan mielettömän kauniin vaaleanvihreää.

Saavuimme illansuussa majoitukseemme, asuntoon leirintäalue Campeggio E-Maieu:ssa. Olimme vähän ajoissa ilmoitamastani aikataulusta ja jouduimme odottelemaan hetken paikan isäntää. Juttelin odotellessani nuorehkon miespuolisen työntekijän kanssa. Hän kyseli, mitä olimme ajatelleet matkallamme tehdä. Kerroin hänelle vähän hyperaktiivisen innokaasti talosta, joka sijaitsee Bosiossa ja jonka talokauppoja olimme saapuneet tekemään. Hän vilkaisi minua kulmiaan kohotellen ja sanoi melko lakonisesti, että Bosiosta? Sinä asut Suomessa ja olet päättänyt ostaa talon Bosiosta? Ma perchè?!

Olin varannut pankkiajan torstaille, joten meille jäi koko keskiviikkopäivä aikaa rentoutua ensin altaalla, johon leirintäalueen hauska pappa oli laskenut jääkylmää vettä. Ainoastaan seurueen nuorimmainen kävi uimassa. Iltapäivällä kävimme tutustumassa Novi Ligureen, jossa tiesin notaarin toimiston sijaitsevan.

Torstaina suunnistimme pankkiin Arcquata Scriviassa varattuna aikana. Pankkivirkailija arvioi tilin perustamiseen kuluvan noin puoli tuntia, joten lähetin seitsemänvuotiaani 15 -vuotiaan isoveljen kanssa läheiseen leikkipuistoon. Virkailija selitti hymähtäen, että heillä oli uusi järjestelmä nyt käytössä, joten se saattaisi olla vielä vähän kankea. Hän myös kertoi, että oli heti osannut kirjoittaa nimeni oikein, koska hänen miehensä oli suuri rallifani ja Henri Toivosella oli sama sukunimi kuin minulla.

Pankkitilin perustamisessa oli monta vaihetta. Allekirjoitin ja näppäilin uutta pin-koodia monia kertoja ja järjestelmä kaatui yhä uudestaan. Järjestelmälle tuotti myös suuria ongelmia ymmärtää kansalaisuuteni, joten virkailija joutui välillä keksimään luovia keinoja päästäkseen eteenpäin. Virkailija varmisti, että Suomi kuuluu EU:hun, koska Norjahan ei kuulu. Noin tunnin kuluttua lapseni saapuivat kuumissaan viileään pankkiin ja istahtivat kielletyille penkeille odottamaan. Aika kului, järjestelmä kaatui. Virkailija ihaili lapsiani, jotka kummallisen kärsivällisesti odottivat. Heti kuulemma näki, etteivät he olleet italialaisia lapsia, vaan pohjoisesta. Kun lähes kaksi tuntia oli kulunut, virkailija sanoi nauraen, että koska olen ostamassa taloa Italiasta, minusta italialainen toimimattomuus on varmaankin sympaattista? Suomessa ei varmaankaan ikinä olisi mennyt näin moni asia pieleen? Vastasin hymyillen, että kyllä, minusta kaikki Italiassa on sympaattista.

Lopulta sain pankkitilini perustettua ja verkkopankin käyttööni. Pankkikorttiin suomalaiselle järjestelmä ei sentään taipunut, mutta virkailija lupasi sen sitten seuraavalla kerralla. Kysyin lopuksi, että pitääkö minun varata aika nostaakseni shekit myöhemmin, mutta virkailija vastasi, että pelkkä asiointitiskille jonottaminen riittäisi. Hoidettavista asioista ensimmäinen oli suoritettu.